Kolmen eri harjoitusmuodon vaikutus vertikaaliseen ponnis-tusvoimaan – Lihasvoimaharjoittelu, plyometrinen harjoittelu ja kompleksinen harjoittelu
Koponen, Ilari; Kujala, Kalle (2020)
Koponen, Ilari
Kujala, Kalle
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216341
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216341
Tiivistelmä
Vertikaalinen ponnistusvoima on oleellinen ominaisuus monessa eri urheilulajissa. Kliinisesti se on todettu melko luotettavaksi tavaksi mitata alaraajojen voimantuottoa. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin voimaharjoittelun, plyometrisen harjoittelun ja kontrastiharjoittelun vaikutusta vertikaaliseen ponnistusvoimaan. Erityisesti voimaharjoittelun ja plyometrisen harjoittelun vaikutuksia vertikaaliseen ponnistusvoimaan on tutkittu paljon, mutta tutkimuksia, joissa verrattaisiin kyseisten harjoitusmuotojen vaikutuksia toisiinsa, on niukasti saatavilla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on koota viimeaikaisin tutkimustieto kyseisten harjoitustenmuotojen vaikutuksesta vertikaaliseen ponnistusvoimaan.
Alkuperäistutkimuksia haettiin seuraavista tietokannoista: PubMed, Cochrane, ScienceDirect ja Cinahl. Hakutuloksia saatiin 655 kappaletta, sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän tutkimusta. Manuaalisessa haussa löytyi kuusi alkuperäistutkimusta, jotka täyttivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kriteerit. Hakujen jälkeen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 15 tutkimusta. Voimaharjoittelua käsitteleviä tutkimuksia valikoitui seitsemän, plyo¬metristä harjoittelua kuusi ja kontrastiharjoittelua kolme kappaletta.
Lähes kaikissa tutkimuksissa interventioryhmien tulokset paranivat harjoitusmuodosta riippumatta. Poikkeuksena yhden kontrastiharjoitteluryhmän, jonka tulokset pysyivät käytännössä muuttumattomina. Selkeästi parhaimmat tulokset havaittiin plyometristen harjoitusinterventioiden jälkeen. Voimaharjoittelun ja kontrastiharjoittelun tulokset näyttäisivät olevan samansuuntaiset. Tutkimusten eri lähtökohtien ja käytettyjen metodien vuoksi numeeriset tulokset eivät ole suoraan verrannolliset keskenään. Kunkin harjoitusmuodon tulokset olivat pääpiirteittäin samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa.
Voimaharjoittelun kannalta näyttäisi siltä, että harjoittelu tulisi suorittaa pystyasennossa ja mahdollisimman suurella liikenopeudella. Keskeisin plyometriatutkimuksista saatuihin tuloksiin vaikuttava tekijä vaikuttaisi olevan harjoitusjakson pituus. Plyometrinen harjoittelu on hyvin spesifiä testausliikkeisiin nähden, joka voi selittää plyometriatutkimuksista saatuja hyviä tuloksia. Kontrastiharjoittelu näyttäisi olevan yhtä vaikuttavaa kuin pelkkä voimaharjoittelu. Vertical jump is an essential feature in many different sports. Clinically, it has been found to be a fairly reliable way to measure lower limb power output. This literature review examined the effect of strength training, plyometric training and complex training on vertical jump performance. In particular, the effects of strength training and plyometric training on vertical jump performance have been extensively studied, but studies comparing the effects of these forms of exercise are scarce. The purpose of this thesis is to gather the latest research data on the effect of these forms of exercises on vertical jump performance.
Original studies were retrieved from the following databases: PubMed, Cochrane, ScienceDirect, and Cinahl. 655 search results were obtained, and after the inclusion and exclusion criteria, nine studies were selected for this literature review. The manual search found six original studies that met the criteria of this literature review. After the searches, 15 studies were selected for this literature review. Seven studies on strength training were selected, six on plyometric training and three on contrast training.
In almost all studies, the results of the intervention groups improved regardless of the form of exercise. The exception was one contrast training group, whose results remained virtually unchanged. By far the best results were observed after plyometric exercise interventions. The results of strength training and contrast training would appear to be parallel. Due to the different baselines of the studies and the methods used, the numerical results are not directly comparable. The results for each form of exercise were broadly in line with previous studies.
Based on results, the strength training should be performed in an upright position and with an explosive manner. Based on the studies the most important factor for plyometric training was the duration of the training period. Plyometric training is very specific for the used testing protocols, which may explain the good results obtained from the studies. Contrast training would seem to be as effective as strength training alone.
Alkuperäistutkimuksia haettiin seuraavista tietokannoista: PubMed, Cochrane, ScienceDirect ja Cinahl. Hakutuloksia saatiin 655 kappaletta, sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän tutkimusta. Manuaalisessa haussa löytyi kuusi alkuperäistutkimusta, jotka täyttivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kriteerit. Hakujen jälkeen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 15 tutkimusta. Voimaharjoittelua käsitteleviä tutkimuksia valikoitui seitsemän, plyo¬metristä harjoittelua kuusi ja kontrastiharjoittelua kolme kappaletta.
Lähes kaikissa tutkimuksissa interventioryhmien tulokset paranivat harjoitusmuodosta riippumatta. Poikkeuksena yhden kontrastiharjoitteluryhmän, jonka tulokset pysyivät käytännössä muuttumattomina. Selkeästi parhaimmat tulokset havaittiin plyometristen harjoitusinterventioiden jälkeen. Voimaharjoittelun ja kontrastiharjoittelun tulokset näyttäisivät olevan samansuuntaiset. Tutkimusten eri lähtökohtien ja käytettyjen metodien vuoksi numeeriset tulokset eivät ole suoraan verrannolliset keskenään. Kunkin harjoitusmuodon tulokset olivat pääpiirteittäin samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa.
Voimaharjoittelun kannalta näyttäisi siltä, että harjoittelu tulisi suorittaa pystyasennossa ja mahdollisimman suurella liikenopeudella. Keskeisin plyometriatutkimuksista saatuihin tuloksiin vaikuttava tekijä vaikuttaisi olevan harjoitusjakson pituus. Plyometrinen harjoittelu on hyvin spesifiä testausliikkeisiin nähden, joka voi selittää plyometriatutkimuksista saatuja hyviä tuloksia. Kontrastiharjoittelu näyttäisi olevan yhtä vaikuttavaa kuin pelkkä voimaharjoittelu.
Original studies were retrieved from the following databases: PubMed, Cochrane, ScienceDirect, and Cinahl. 655 search results were obtained, and after the inclusion and exclusion criteria, nine studies were selected for this literature review. The manual search found six original studies that met the criteria of this literature review. After the searches, 15 studies were selected for this literature review. Seven studies on strength training were selected, six on plyometric training and three on contrast training.
In almost all studies, the results of the intervention groups improved regardless of the form of exercise. The exception was one contrast training group, whose results remained virtually unchanged. By far the best results were observed after plyometric exercise interventions. The results of strength training and contrast training would appear to be parallel. Due to the different baselines of the studies and the methods used, the numerical results are not directly comparable. The results for each form of exercise were broadly in line with previous studies.
Based on results, the strength training should be performed in an upright position and with an explosive manner. Based on the studies the most important factor for plyometric training was the duration of the training period. Plyometric training is very specific for the used testing protocols, which may explain the good results obtained from the studies. Contrast training would seem to be as effective as strength training alone.