Kuva ja kertomus - tarinallisuuden häivyttäminen esittävässä taiteessa

Abstract

Opinnäytteessä on tutkittu maalattavien esineiden ja objektien vaikutusta teoksen tarinallisuuteen esittävässä maalaustaiteessa. Lähtökohtana on tarinallisuuden ja vahvojen kulttuurillisien mielleyhtymien eliminoiminen mahdollisimman pitkälle. Tavoittena on luoda maalauksia, jotka ovat luonteeltaan toteavia ja tyhjentäviä sen sijaan, että ne sisältäisivät viitteitä ajalliseen tarinaan.

Tavoitetta on lähestytty asetelmamaalauksen keinoin ihmisfiguureja ja symboliikkaa tarkoituksenmukaisesti välttäen. Tarinallisuuden poistaminen kokonaan tunnistettavien objektien läsnäollessa on mahdotonta – tämä mahdottomuus on tiedostettu, ja pyrkimys on ollut rajojen etsimisessä ja kokeilemisessa. Työskentelyä peilataan asetelmamaalauksen voimakkaasti symboliseen historiaan sekä semiotiikan filosofiseen kenttään.

Prosessin aikana tarinattomien objektien valinnan mahdottomuus aiheutti työn fokuksen siirtymisen objektivalinnoista visuaalisen hierarkian häivyttämiseen maalauksellisesta näkökulmasta. Kuvapinnan elementtien arvojärjestyksen tasapaino nousi uudeksi tavoitteeksi, ja pyrkimyksenä oli tehdä maalauksia, joiden katselu tuottaa pysähtyneen ja kokonaisvaltaisen tunnelman. Objektien tuomien mielleyhtymien tärkeys väistyi kuvallisien ominaisuuksien, kuten värin, muodon ja viivan tieltä.

Lopullisissa teoksissa näkyvät molemmat lähestymistavat. Voimakkaasti symbolisia esineitä on vältetty, sävyjä on käytetty maltillisesti ja sommittelu on harkitun staattista.