Intraoraalilaitteen sirontakartta: Säteilyn sironta intraoraalitutkimuksissa
Karjalainen, Laura; Nguyen, Trong Tri (2020)
Karjalainen, Laura
Nguyen, Trong Tri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915312
Tiivistelmä
Hammaslääketieteessä hyödynnetään intraoraalikuvantamista, jolla otetaan röntgenkuvia yksittäisistä hampaista tai hammasryhmistä. Röntgensäteilyn törmätessä potilaaseen osa siitä muuttuu siroavaksi säteilyksi ja leviää lähiympäristöön. Näissä kuvaustilanteissa huoneessa oleskeleva henkilökunta tai potilaan tukihenkilö voi altistua siroavalle säteilylle. Ympäristöön leviävän sironnan suuntaa ja annosmääriä on tärkeä tutkia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla säteilyn sirontaa intraoraalitutkimuksessa sirontakartan avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa intraoraalikuvauksessa syntyvästä sironnasta. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää sirontaa käsittelevissä tulevaisuuden tutkimuksissa ja laitteen kanssa toimivan henkilökunnan ja mahdollisten tukihenkilöiden säteilyturvallisuuden edistämisessä.
Tutkimus toteutettiin Oulun ammattikorkeakoulun röntgensimulaatiotilassa, jossa järjestettiin simuloitu kuvaustilanne. Kuvauksessa käytettiin Planmeca ProX-intraoraalilaitetta, CIRS ATOM 711-HN-pääfantomia ja RaySafe-säteilymittauslaitteistoa. Mittaukset suoritettiin kolmesta eri kuvausprojektiosta, kolmelta eri korkeudelta ja kolmelta eri etäisyydeltä. Kuvausprojektiot olivat bitewing-kuvaus, yläetuhampaan kuvaus ja alaetuhampaan kuvaus. Tutkimuksessa käytettävät kuvausarvot valittiin kuvausprojektion mukaisesti.
Tutkimuksen tuloksena muodostettiin yhdeksän sirontakarttaa. Suurimmat annokset todettiin 114 cm korkeudella kaikissa kuvaprojektioissa aivan röntgenputken vieressä. Suurin arvo oli 564 nGy yläetuhampaan kuvausprojektiossa. Suurin sironta sijoittuu röntgenputken viereen ja primäärikeilan suuntaan kaikissa kolmessa projektioissa. Kuvauskulmalla on merkitystä, koska se muuttaa primäärikeilan ja sironnan suuntaa. Paras tapa vähentää säteilyannosta on etäisyys. Mitatut annokset esitetään asteikolla 0° – 315°, missä 0° on pääfantomin edessä, 90° on oikealla puolella, 180° on takana ja 270° on vasemmalla puolella. Seisomapaikka, jossa saadaan vähiten säteilyä, on etuhampaiden projektioissa 135° tai 225° kulmassa ja bitewing-kuvausprojektiossa 225° kulmassa.
Jatkossa olisi mielekästä tutkia tarkemmin vertikaalisen kulman ja horisontaalisen suunnan vaikutusta sirontaan vastaavissa tutkimuksissa. Tulevaisuuden tutkimuksessa voisi selvittää kuinka paljon ja mihin suuntaan annokset muuttuvat kulmaa muuttaessa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla säteilyn sirontaa intraoraalitutkimuksessa sirontakartan avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa intraoraalikuvauksessa syntyvästä sironnasta. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää sirontaa käsittelevissä tulevaisuuden tutkimuksissa ja laitteen kanssa toimivan henkilökunnan ja mahdollisten tukihenkilöiden säteilyturvallisuuden edistämisessä.
Tutkimus toteutettiin Oulun ammattikorkeakoulun röntgensimulaatiotilassa, jossa järjestettiin simuloitu kuvaustilanne. Kuvauksessa käytettiin Planmeca ProX-intraoraalilaitetta, CIRS ATOM 711-HN-pääfantomia ja RaySafe-säteilymittauslaitteistoa. Mittaukset suoritettiin kolmesta eri kuvausprojektiosta, kolmelta eri korkeudelta ja kolmelta eri etäisyydeltä. Kuvausprojektiot olivat bitewing-kuvaus, yläetuhampaan kuvaus ja alaetuhampaan kuvaus. Tutkimuksessa käytettävät kuvausarvot valittiin kuvausprojektion mukaisesti.
Tutkimuksen tuloksena muodostettiin yhdeksän sirontakarttaa. Suurimmat annokset todettiin 114 cm korkeudella kaikissa kuvaprojektioissa aivan röntgenputken vieressä. Suurin arvo oli 564 nGy yläetuhampaan kuvausprojektiossa. Suurin sironta sijoittuu röntgenputken viereen ja primäärikeilan suuntaan kaikissa kolmessa projektioissa. Kuvauskulmalla on merkitystä, koska se muuttaa primäärikeilan ja sironnan suuntaa. Paras tapa vähentää säteilyannosta on etäisyys. Mitatut annokset esitetään asteikolla 0° – 315°, missä 0° on pääfantomin edessä, 90° on oikealla puolella, 180° on takana ja 270° on vasemmalla puolella. Seisomapaikka, jossa saadaan vähiten säteilyä, on etuhampaiden projektioissa 135° tai 225° kulmassa ja bitewing-kuvausprojektiossa 225° kulmassa.
Jatkossa olisi mielekästä tutkia tarkemmin vertikaalisen kulman ja horisontaalisen suunnan vaikutusta sirontaan vastaavissa tutkimuksissa. Tulevaisuuden tutkimuksessa voisi selvittää kuinka paljon ja mihin suuntaan annokset muuttuvat kulmaa muuttaessa.