Vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän hyötysuhteen parantaminen lämpöpumpputekniikalla
Kärki, Petteri (2020)
Kärki, Petteri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052614059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052614059
Tiivistelmä
Matalalämpöistä energiaa hyödyntävien tekniikoiden, kuten maalämpöpumppu, ilmalämpöpumppu ja ilmavesilämpöpumppu on lisääntynyt huomattavasti Suomessa 2000 luvulla uudisrakentamisessa. Saneerauskohteissa, joissa lämmitysjärjestelmä on toteutettu vesikiertoisena, lämmitysjärjestelmän uusiminen energia tehokkaampaan on usein niin suuri investointi, että kestää monta vuotta, kunnes investointi on maksanut itsensä takaisin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia teoriassa, olisiko perinteisten vesikiertoisten lämmitysjärjestelmien hyötysuhdetta mahdollista nostaa lämpöpumpputekniikalla. Integroimalla jo olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään kylmäainepiiri. Ilman ulkopuolelta otettavaa ilmaista energiaa, eli järjestelmään ei tulisi ulkotiloihin sijoitettavaa maalämpökaivoa tai ilmalämpöpumpuista tuttua ulkoyksikköä. Näin saataisiin myös saneerauskustannuksia pienennettyä.
Opinnäytetyössä tutkittiin siis teoreettisesti mahdollisuutta parantaa vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän hyötysuhdetta absorboimalla kiinteistön lämmitysverkoston paluuvedestä siinä olevaa lämpöenergiaa lämpöpumppu tekniikan avulla. Eli paluuveden lämpösisältö otettaisiin talteen paremmalla hyötysuhteella kuin mitä perinteisellä lämpökattila tekniikalla pystytään menovettä lämmittämään. Kyseessä oleva järjestely sai nimekseen tässä työssä paluuvesilämpöpumppu.
Työn tuloksena saatiin teoriassa laskennallisesti tarkasteltua, että tällä järjestelyllä voisi olla mahdollista nostaa vesikiertoisten lämmitysjärjestelmän hyötösuhdetta. Todetaan kuitenkin, että laskelmat ovat jokseenkin suuntaa antavia.
Työ tehtiin itsenäisenä tutkimuksena sillä ei ollut toimeksiantajaa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia teoriassa, olisiko perinteisten vesikiertoisten lämmitysjärjestelmien hyötysuhdetta mahdollista nostaa lämpöpumpputekniikalla. Integroimalla jo olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään kylmäainepiiri. Ilman ulkopuolelta otettavaa ilmaista energiaa, eli järjestelmään ei tulisi ulkotiloihin sijoitettavaa maalämpökaivoa tai ilmalämpöpumpuista tuttua ulkoyksikköä. Näin saataisiin myös saneerauskustannuksia pienennettyä.
Opinnäytetyössä tutkittiin siis teoreettisesti mahdollisuutta parantaa vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän hyötysuhdetta absorboimalla kiinteistön lämmitysverkoston paluuvedestä siinä olevaa lämpöenergiaa lämpöpumppu tekniikan avulla. Eli paluuveden lämpösisältö otettaisiin talteen paremmalla hyötysuhteella kuin mitä perinteisellä lämpökattila tekniikalla pystytään menovettä lämmittämään. Kyseessä oleva järjestely sai nimekseen tässä työssä paluuvesilämpöpumppu.
Työn tuloksena saatiin teoriassa laskennallisesti tarkasteltua, että tällä järjestelyllä voisi olla mahdollista nostaa vesikiertoisten lämmitysjärjestelmän hyötösuhdetta. Todetaan kuitenkin, että laskelmat ovat jokseenkin suuntaa antavia.
Työ tehtiin itsenäisenä tutkimuksena sillä ei ollut toimeksiantajaa.