Sianlihantuotannon toimintaympäristö, tuotantopanokset ja hintavaihtelut Suomessa 2000-luvulla
Pukara, Johanna (2011)
Pukara, Johanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313784
Tiivistelmä
Sianlihantuotanto on tällä hetkellä pahassa kriisissä. Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteiset markkinat tuovat omat haasteensa sianlihantuotantoon. Opinnäytetyön tavoite oli selvittää, miten tuotantopanosten hinnat ja sianlihan tuottajahinta ovat muuttuneet 2000-luvulla. Tutkimuksen aineisto on kerätty tilastoista. Tämä opinnäytetyö on tehty Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliiton Tuotantotalousvaliokunnan pyynnöstä.
Sianlihan tuottajahinta oli korkeimmillaan vuonna 2001, mikä johtui mm. sianlihan kysynnän kasvusta maailmalla. Samalle tasolle ei ole toistaiseksi päästy. 2000-luvun alussa tuotantopanosten hintojen kehitys oli tasaista. Vuonna 2007 ja 2008 tuotantopanosten hinnat lähtivät jyrkkään nousuun ja vuoden 2009 lasku oli myös voimakas. Sianlihan hinta ei seurannut näitä voimakkaita muutoksia, vaan hintatason vaihtelu oli huomattavasti tasaisempaa.
Myös vuosina 2010 ja 2011 tuotantopanosten hinnat ovat nousseet samalla, kun sianlihan tuottajahinta on pysynyt samana tai jopa laskenut. Tämänhetkinen hintataso Suomessa on pudonnut alle EU:n keskitason, vaikka lihan tuottaminen täällä on kalliimpaa kuin muualla EU:ssa. Vaikka tuottajahinnan nostopaineet ovat korkealla, hinta ei nouse. Suomeen tuodaan ulkomailta paljon halpaa lihaa, joten tarjonta ylittää kysynnän. Lihateollisuudella ei ole tarpeeksi otetta neuvotteluissa kaupan kanssa.
Sikatilojen kannattavuus on ollut viime vuosina kovalla koetuksella, ja kriittinen tilanne jatkuu yhä. Rakennemuutos on ollut vauhdikasta, ja juuri investoineet tilat kärsivät eniten, vaikka investoinnit ovat sektorin jatkuvuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi maatalouden tukia leikataan koko ajan samalla, kun tuotannon vaatimuksia lisätään. Suuri tuotantokustannusten ja tuottajahinnan ero on erittäin kestämätön pitkällä aikavälillä. Kotimaisen laadukkaan sianlihan saatavuus on tärkeää elintarviketeollisuudelle ja kuluttajalle. Sen turvaamiseksi tulevaisuudessa on tehtävä toimivia ja kestäviä ratkaisuja jo nyt.
Sianlihan tuottajahinta oli korkeimmillaan vuonna 2001, mikä johtui mm. sianlihan kysynnän kasvusta maailmalla. Samalle tasolle ei ole toistaiseksi päästy. 2000-luvun alussa tuotantopanosten hintojen kehitys oli tasaista. Vuonna 2007 ja 2008 tuotantopanosten hinnat lähtivät jyrkkään nousuun ja vuoden 2009 lasku oli myös voimakas. Sianlihan hinta ei seurannut näitä voimakkaita muutoksia, vaan hintatason vaihtelu oli huomattavasti tasaisempaa.
Myös vuosina 2010 ja 2011 tuotantopanosten hinnat ovat nousseet samalla, kun sianlihan tuottajahinta on pysynyt samana tai jopa laskenut. Tämänhetkinen hintataso Suomessa on pudonnut alle EU:n keskitason, vaikka lihan tuottaminen täällä on kalliimpaa kuin muualla EU:ssa. Vaikka tuottajahinnan nostopaineet ovat korkealla, hinta ei nouse. Suomeen tuodaan ulkomailta paljon halpaa lihaa, joten tarjonta ylittää kysynnän. Lihateollisuudella ei ole tarpeeksi otetta neuvotteluissa kaupan kanssa.
Sikatilojen kannattavuus on ollut viime vuosina kovalla koetuksella, ja kriittinen tilanne jatkuu yhä. Rakennemuutos on ollut vauhdikasta, ja juuri investoineet tilat kärsivät eniten, vaikka investoinnit ovat sektorin jatkuvuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi maatalouden tukia leikataan koko ajan samalla, kun tuotannon vaatimuksia lisätään. Suuri tuotantokustannusten ja tuottajahinnan ero on erittäin kestämätön pitkällä aikavälillä. Kotimaisen laadukkaan sianlihan saatavuus on tärkeää elintarviketeollisuudelle ja kuluttajalle. Sen turvaamiseksi tulevaisuudessa on tehtävä toimivia ja kestäviä ratkaisuja jo nyt.