Laserkeilausaineiston tarkistusmittaus: testattavana UPM Metsän menetelmä
Roschier, Henrik (2011)
Roschier, Henrik
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101113673
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101113673
Tiivistelmä
Laserkeilaus lentokoneesta käsin (Airborne Laser Scanning, ALS; Light Detection and Ranging, LiDaR) on nopeasti yleistyvä metsien kaukokartoitusmenetelmä. Sitä käyttäen voidaan ennustaa kuviokohtaisia puustotunnuksia tarkemmin kuin perinteisellä, maastossa suoritettavalla kuvioittaisella arvioinnilla. Lisäksi puustotunnusten tulkinnassa päästään suurempaan alueelliseen tarkkuuteen, kun käytetään tulkintayksikkönä metsätalouskuvion sijasta sitä pienempää ja puustoltaan homogeenisempää mikro- eli puustokuviota.
Metsäninventoinnin kehittämisessä pyritään minimoimaan maastotyön osuus, koska se on yleensä inventoinnin kallein vaihe. Maastomittauksia tarvitaan kuitenkin edelleen myös laserkeilauksen yhteydessä sekä etukäteen laseraineiston tulkinnan referenssiaineistoksi että inventointitulosten laadun tarkistamiseksi eli validoimiseksi jälkikäteen. Näistä jälkimmäinen on tämän työn aihe.
Laserinventoinnin laatua kontrolloidaan vertaamalla sen tuloksia riippumattomin maastomittauksin kerättyyn kontrolliaineistoon. Tarvittaessa laserkeilauksella tuotettuja puustotunnuksia korjataan tarkistusmittauksen osoittamalla tavalla. Kyseessä on siis kuvioittaisen arvioinnin tarkistamisen kaltainen menettely. Laserkeilauksen kontrolli-inventointi ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut käytäntö varsinkaan puustokuviotasolla, vaan useiden menetelmien käyttökelpoisuutta tutkitaan.
Tässä työssä tarkastellaan UPM Metsän kehittämää laserkeilauksen tarkistusmittausmenetelmää. Projekti toteutettiin talvella 2010–2011 suorittamalla ositettuun otantaan perustuva puustokuviokohtainen ympyräkoealainventointi Nikkarilan opetusmetsässä. Vertailukohtana oli opetusmetsästä vuonna 2008 tuotettu laserkeilausaineisto. Työssä keskityttiin tutkimaan ja kehittämään itse maastomittausmenetelmää, joten varsinaista laseraineiston validointia ei tehty.
Maastokontrollimittauksen tarkkuuteen ja luotettavuuteen voidaan vaikuttaa monin tavoin. Näistä tärkeimpiä ovat mittaustyön huolellisuuden ohella tarkistusmitattavien puustokuvioiden valintamenetelmä sekä maastomittauksessa käytettävä koealakoko.
Metsäninventoinnin kehittämisessä pyritään minimoimaan maastotyön osuus, koska se on yleensä inventoinnin kallein vaihe. Maastomittauksia tarvitaan kuitenkin edelleen myös laserkeilauksen yhteydessä sekä etukäteen laseraineiston tulkinnan referenssiaineistoksi että inventointitulosten laadun tarkistamiseksi eli validoimiseksi jälkikäteen. Näistä jälkimmäinen on tämän työn aihe.
Laserinventoinnin laatua kontrolloidaan vertaamalla sen tuloksia riippumattomin maastomittauksin kerättyyn kontrolliaineistoon. Tarvittaessa laserkeilauksella tuotettuja puustotunnuksia korjataan tarkistusmittauksen osoittamalla tavalla. Kyseessä on siis kuvioittaisen arvioinnin tarkistamisen kaltainen menettely. Laserkeilauksen kontrolli-inventointi ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut käytäntö varsinkaan puustokuviotasolla, vaan useiden menetelmien käyttökelpoisuutta tutkitaan.
Tässä työssä tarkastellaan UPM Metsän kehittämää laserkeilauksen tarkistusmittausmenetelmää. Projekti toteutettiin talvella 2010–2011 suorittamalla ositettuun otantaan perustuva puustokuviokohtainen ympyräkoealainventointi Nikkarilan opetusmetsässä. Vertailukohtana oli opetusmetsästä vuonna 2008 tuotettu laserkeilausaineisto. Työssä keskityttiin tutkimaan ja kehittämään itse maastomittausmenetelmää, joten varsinaista laseraineiston validointia ei tehty.
Maastokontrollimittauksen tarkkuuteen ja luotettavuuteen voidaan vaikuttaa monin tavoin. Näistä tärkeimpiä ovat mittaustyön huolellisuuden ohella tarkistusmitattavien puustokuvioiden valintamenetelmä sekä maastomittauksessa käytettävä koealakoko.