Hylätystä supervahvaksi – lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleiden kuvauksia selviytymisestä
Ersta, Marianne (2020)
Ersta, Marianne
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005148973
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005148973
Tiivistelmä
Opinnäytetyön lähtökohtana oli se, että tutkimustieto laitosväkivallasta on vähäistä eikä sijoitettujen lasten hyvinvoinnista ole riittävästi tietoa. Lisäksi selviytymistä sijaishuollossa koetusta kaltoinkohtelusta ei ole tutkittu lähes ollenkaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleiden henkilöiden selviytymisestä sekä tavoitteena oli kuvata selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä heidän kokemuksiensa mukaan. Selviytymistä kuvattiin tutkimalla, mikä auttoi selviytymään sijaishuollon aikana, sijaishuollon jälkeen ja millaista tukea tarvitaan edelleen.
Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin 11 henkilöltä X-ketjun Kohtaamisen foorumeissa strukturoituina ryhmähaastatteluina ja yhtenä yksilöhaastatteluna. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksina löydettiin, että selviytymiseen vaikuttavina tekijöinä toimivat yhteiskunnalliset instituutiot, sosiaaliset suhteet ja yksilön kyvyt. Sijaishuollon aikana pelastivat yhteiskunnalliset instituutiot, kuten koulu, harrastukset ja lastensuojelun interventio turvalliseen sijaishuoltopaikkaan. Aikuisuudessa ammattiapu terapiassa oli tärkeää. Sosiaaliset suhteet turvallisten läheisten ja eläinten kanssa auttoivat jaksamaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Aikuisena puolison ja perheen tuki oli merkittävää. Yksilön kyvyt, joilla selvisi sijaishuollon aikana, olivat luovuutta, pakon sanelemia keinoja ja empatiakykyä toisia kohtaan. Aikuisena menneisyyden läpikäyminen, itsereflektio ja oma arvomaailma tukivat pärjäämään. Tutkimuksessa osoitettiin, että laitosväkivallasta voi selviytyä, mutta edelleen tarvitaan terapiaa ja vertaistukea traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Kaltoinkohtelua on myös ehkäistävä kuulemalla lapsia ja nuoria sijaishuollon valvontaa kehittämällä. The starting point of the study was that institutional abuse in the child welfare system is an under-researched topic, and little is known about the well-being of children living in out-of-home care. Moreover, coping with maltreatment that happens in substitute care has received very little research attention.
The purpose of the study was to increase understanding of the coping mechanisms related to maltreatment in substitute care. The study described the factors related to coping with institutional abuse. The study increased understanding of what helped to cope during substitute care as well as after substitute care and what kind of help would still be needed.
The study had a qualitative research approach. The data was collected by using structured group interviews and one single interview. Ten people participated in the interviews at the face-to-face meeting forums of the X-link project and one person was interviewed at her home. The data was analysed by using data-oriented content analysis.
According to the results, the coping factors included social institutions, social relations and individual capacities. During substitute care, social institutions, such as the school, hobbies and child welfare’s transfer interventions to a safer place helped. In adulthood, professional help from therapy was important. Social relations with safe adults and animals helped carrying on in childhood. In adulthood, spousal and family support were significant. Individual capacities included creativity, having to find ways of coping and empathy which helped in childhood. In adulthood, analysing the past, self-reflection and personal values helped. The study showed that one can cope with institutional abuse, but that therapy and peer support are still needed because of the traumatic experiences. Society must prevent maltreatment by developing monitoring mechanisms to hear children and youngsters.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleiden henkilöiden selviytymisestä sekä tavoitteena oli kuvata selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä heidän kokemuksiensa mukaan. Selviytymistä kuvattiin tutkimalla, mikä auttoi selviytymään sijaishuollon aikana, sijaishuollon jälkeen ja millaista tukea tarvitaan edelleen.
Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin 11 henkilöltä X-ketjun Kohtaamisen foorumeissa strukturoituina ryhmähaastatteluina ja yhtenä yksilöhaastatteluna. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksina löydettiin, että selviytymiseen vaikuttavina tekijöinä toimivat yhteiskunnalliset instituutiot, sosiaaliset suhteet ja yksilön kyvyt. Sijaishuollon aikana pelastivat yhteiskunnalliset instituutiot, kuten koulu, harrastukset ja lastensuojelun interventio turvalliseen sijaishuoltopaikkaan. Aikuisuudessa ammattiapu terapiassa oli tärkeää. Sosiaaliset suhteet turvallisten läheisten ja eläinten kanssa auttoivat jaksamaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Aikuisena puolison ja perheen tuki oli merkittävää. Yksilön kyvyt, joilla selvisi sijaishuollon aikana, olivat luovuutta, pakon sanelemia keinoja ja empatiakykyä toisia kohtaan. Aikuisena menneisyyden läpikäyminen, itsereflektio ja oma arvomaailma tukivat pärjäämään. Tutkimuksessa osoitettiin, että laitosväkivallasta voi selviytyä, mutta edelleen tarvitaan terapiaa ja vertaistukea traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Kaltoinkohtelua on myös ehkäistävä kuulemalla lapsia ja nuoria sijaishuollon valvontaa kehittämällä.
The purpose of the study was to increase understanding of the coping mechanisms related to maltreatment in substitute care. The study described the factors related to coping with institutional abuse. The study increased understanding of what helped to cope during substitute care as well as after substitute care and what kind of help would still be needed.
The study had a qualitative research approach. The data was collected by using structured group interviews and one single interview. Ten people participated in the interviews at the face-to-face meeting forums of the X-link project and one person was interviewed at her home. The data was analysed by using data-oriented content analysis.
According to the results, the coping factors included social institutions, social relations and individual capacities. During substitute care, social institutions, such as the school, hobbies and child welfare’s transfer interventions to a safer place helped. In adulthood, professional help from therapy was important. Social relations with safe adults and animals helped carrying on in childhood. In adulthood, spousal and family support were significant. Individual capacities included creativity, having to find ways of coping and empathy which helped in childhood. In adulthood, analysing the past, self-reflection and personal values helped. The study showed that one can cope with institutional abuse, but that therapy and peer support are still needed because of the traumatic experiences. Society must prevent maltreatment by developing monitoring mechanisms to hear children and youngsters.