”Mä osaan kyllä jo viittoa”- Kuurojen ja kuulevien lasten ystävyyssuhteet päiväkodissa leikin ja osallisuuden näkökulmasta
Suolahti, Venla (2020)
Suolahti, Venla
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005087889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005087889
Tiivistelmä
Kuurojen lasten varhaiskasvatus on aihe, josta on tehty hyvin vähän tutkimusta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sen järjestämiseen ei ole vain yhtä tiettyä tapaa, ja varhaiskasvattajilla ei aina ole viittomakielen taitoa kuurojen lasten tullessa heidän ryhmäänsä. Kuurojen lasten varhaiskasvatuksessa ovatkin tärkeitä myös tulkit ja viittomakieliset avustajat, jotka välittävät lapsille viittomakielen osaamista ja tietoa kuurojen kulttuurista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko kuurojen viittomakielisten ja kuulevien lasten välisissä leikeissä eroa niihin leikkeihin, joita viittomakieliset tai suomenkieliset lapset leikkivät oman kieliryhmänsä kanssa. Tutkimuskysymyksiä olivat: millaisia leikkejä kuurot ja kuulevat lapset leikkivät keskenään; eroavatko nämä leikit kuurojen lasten keskenään tai kuulevien lasten keskenään leikkimistä leikeistä; ja mitkä seikat mahdollistavat kuurojen ja kuulevien lasten yhteiset leikit.
Viitekehyksenä olivat leikki ja osallisuus. Leikki on lapsille paitsi tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen muoto, myös tärkeä osa sosiaalista ja emotionaalista kehitystä sekä puheen kehitystä. Kolmannen ikävuoden aikana lapset siirtyvät varhaislapsuuden rinnakkaisesta esineleikistä kohti yhteistä roolileikkiä. Osallisuus puolestaan on tärkeä osa inkluusiota, ja sillä on päiväkodissa monia ilmenemismuotoja. Sen lisäksi, että osallisuutta tarkastellaan mahdollisuutena vaikuttaa toimintaan suhteessa aikuisiin, on myös lasten välisissä leikeissä osallisuutta vaikuttaa leikkiin ja sen kulkuun.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyllä. Toteuttamispaikkana toimi kolmivuotiaiden päiväkotiryhmä, jossa oli kuusi äidinkieleltään viittomakielistä ja kolmetoista suomenkielistä lasta, ja jonka neljästä työntekijästä kolme oli viittomakielisiä. Opinnäytetyöhön haastateltiin kolmea lasta ja yhtä ryhmän työntekijöistä, ja kyselyihin vastasi kolme lasten vanhempaa. Saadusta aineistosta tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Aineistosta kävi ilmi, että kuurot ja kuulevat lapset leikkivät yhdessä enimmäkseen mielikuvitusleikkejä, ja että nämä leikit eivät eronneet kuurojen tai kuulevien keskenään leikkimistä leikeistä. Kaikissa haastatteluissa ja kyselyissä nousi esille viittomakielen käyttö yhteistä leikkiä edistävänä tekijänä, mikä konkretisoitui tulkkien käyttöön leikkitilanteissa sekä kuulevien lasten viittomakielen oppimiseen. Lisäksi mainittiin myönteinen asenne viittomakieltä kohtaan ja ympäristön toimiva kaksikielisyys.
Tutkimusaineiston ollessa hyvin pieni tuloksista ei voi vetää johtopäätöksiä tutkimuspäiväkodin ulkopuolelle. Jatkotutkimukselle olisi tarvetta, jotta saataisiin tietää, vaihtelevatko kuurojen lasten sosiaaliset suhteet ja osallisuus ryhmässä esimerkiksi kuurojen lasten määrän tai muiden varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyvien seikkojen suhteen. Kuurojen lasten varhaiskasvatuksessa olisi myös tarvetta kuurojen ja viittomakielisten tekemälle tutkimukselle, jotta voitaisiin tehdä havainnointiin perustuvaa tutkimusta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko kuurojen viittomakielisten ja kuulevien lasten välisissä leikeissä eroa niihin leikkeihin, joita viittomakieliset tai suomenkieliset lapset leikkivät oman kieliryhmänsä kanssa. Tutkimuskysymyksiä olivat: millaisia leikkejä kuurot ja kuulevat lapset leikkivät keskenään; eroavatko nämä leikit kuurojen lasten keskenään tai kuulevien lasten keskenään leikkimistä leikeistä; ja mitkä seikat mahdollistavat kuurojen ja kuulevien lasten yhteiset leikit.
Viitekehyksenä olivat leikki ja osallisuus. Leikki on lapsille paitsi tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen muoto, myös tärkeä osa sosiaalista ja emotionaalista kehitystä sekä puheen kehitystä. Kolmannen ikävuoden aikana lapset siirtyvät varhaislapsuuden rinnakkaisesta esineleikistä kohti yhteistä roolileikkiä. Osallisuus puolestaan on tärkeä osa inkluusiota, ja sillä on päiväkodissa monia ilmenemismuotoja. Sen lisäksi, että osallisuutta tarkastellaan mahdollisuutena vaikuttaa toimintaan suhteessa aikuisiin, on myös lasten välisissä leikeissä osallisuutta vaikuttaa leikkiin ja sen kulkuun.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyllä. Toteuttamispaikkana toimi kolmivuotiaiden päiväkotiryhmä, jossa oli kuusi äidinkieleltään viittomakielistä ja kolmetoista suomenkielistä lasta, ja jonka neljästä työntekijästä kolme oli viittomakielisiä. Opinnäytetyöhön haastateltiin kolmea lasta ja yhtä ryhmän työntekijöistä, ja kyselyihin vastasi kolme lasten vanhempaa. Saadusta aineistosta tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Aineistosta kävi ilmi, että kuurot ja kuulevat lapset leikkivät yhdessä enimmäkseen mielikuvitusleikkejä, ja että nämä leikit eivät eronneet kuurojen tai kuulevien keskenään leikkimistä leikeistä. Kaikissa haastatteluissa ja kyselyissä nousi esille viittomakielen käyttö yhteistä leikkiä edistävänä tekijänä, mikä konkretisoitui tulkkien käyttöön leikkitilanteissa sekä kuulevien lasten viittomakielen oppimiseen. Lisäksi mainittiin myönteinen asenne viittomakieltä kohtaan ja ympäristön toimiva kaksikielisyys.
Tutkimusaineiston ollessa hyvin pieni tuloksista ei voi vetää johtopäätöksiä tutkimuspäiväkodin ulkopuolelle. Jatkotutkimukselle olisi tarvetta, jotta saataisiin tietää, vaihtelevatko kuurojen lasten sosiaaliset suhteet ja osallisuus ryhmässä esimerkiksi kuurojen lasten määrän tai muiden varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyvien seikkojen suhteen. Kuurojen lasten varhaiskasvatuksessa olisi myös tarvetta kuurojen ja viittomakielisten tekemälle tutkimukselle, jotta voitaisiin tehdä havainnointiin perustuvaa tutkimusta.