Parhaat käytännöt lantion ja lonkan natiiviröntgentutkimuksessa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimukset aiheuttavat potilaalle säteilyherkkien elimien (gonadit, distaalinen suolisto, virtsarakko) alueelle säteilyaltistusta. Lonkan ja lantion alueen natiiviröntgentutkimuksia kuvataan toistuvasti, jolloin syntyy kumuloituvaa säteilyaltistusta. Suuri osa potilaista on lapsia, joita kuvatessa täytyy ottaa huomioon lasten erityinen säteilyherkkyys ja pieni koko. Säteilylaki määrää optimointitoiminnasta, jolla pyritään saamaan mahdollisimman diagnostinen kuvanlaatu niin pienellä annoksella kuin järkevin toimenpitein on mahdollista.

Kirjallisuuskatsaus toteutetaan yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelman kanssa ja se liitetään osaksi näyttöön perustuvaa toimintaa. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millainen tutkimusprotokollan tulisi olla, jotta lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimus suoritettaisiin optimoidusti ja diagnostinen kuvanlaatu säilyttäen? 2. Mikä on röntgenhoitajan tekemien valintojen vaikutus potilaan saamaan säteilyannokseen lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimuksesta?

Keskeiset tulokset: Tutkimusprotokolla pitäisi valita aina tapauskohtaisesti kuvauskohteen ja vaadittavan kuvanlaadun mukaisesti. Matala-annoksisin projektio lateraalikuvalle on Lauenstein. Nostamalla kuvausjännitettä (kV) ja laskemalla kuvausvirran ja -ajan tuloa (mAs) voidaan potilaan saamaa säteilyannosta laskea ilman merkittävää muutosta kuvanlaatuun. Lisäsuodatuksen käyttö laskee potilaan pinta-annosta. Suositeltava kuvausetäisyys on yli 140cm. Kuvattaessa konventionaalinen hila voidaan korvata 10cm:n ilmahilalla, jolloin voidaan laskea erityisesti potilaan gonadien annosta. Potilaan asettelussa on otettava huomioon valotusautomaatin kammiot ja röntgenputken anodikulman aiheuttama heel effect. Paras asettelu on potilaan kraniaalipää kohti valotusautomaatin sivukammioita ja jalat röntgenputken anodin suuntaisesti. Valotusautomaatilla kuvattaessa lähes kaikki artikkelit suosittelevat käytettäväksi sivukammioita. Säteilysuojien käyttö potilaan päällä vähentää potilasannosta merkittävästi.

X-ray examination of the hip and pelvis are common, often repeated in control exams and relatively high-dosed. This, and the law on radiation, are why radiation protection and optimization must be taken into account during these examinations. The purpose of this literature review was to find the best practices to use in plain x-ray examination of the hip and pelvis. The data used were collected using a theory-based literature review. Theory-based content analysis was performed on the 32 articles chosen. The articles were also evaluated using an evaluation form.

The results show that the chosen research protocol, required image quality, imaging parameters used and patient positioning, including the possible use of radiation shielding, should always be chosen according to the indication of the study and considered based on the patient and examination indications in question. Using correct practices can lower the patient radiation dose significantly.

Further research is required on how to combine the different recommendations discovered by this review and to see what the effect newly introduced technologies will have on imaging practices.