Parhaat käytännöt lantion ja lonkan natiiviröntgentutkimuksessa : kirjallisuuskatsaus
Hakola, Kaisa-Leena; Strang, Anni (2020)
Hakola, Kaisa-Leena
Strang, Anni
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004296470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004296470
Tiivistelmä
Lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimukset aiheuttavat potilaalle säteilyherkkien elimien (gonadit, distaalinen suolisto, virtsarakko) alueelle säteilyaltistusta. Lonkan ja lantion alueen natiiviröntgentutkimuksia kuvataan toistuvasti, jolloin syntyy kumuloituvaa säteilyaltistusta. Suuri osa potilaista on lapsia, joita kuvatessa täytyy ottaa huomioon lasten erityinen säteilyherkkyys ja pieni koko. Säteilylaki määrää optimointitoiminnasta, jolla pyritään saamaan mahdollisimman diagnostinen kuvanlaatu niin pienellä annoksella kuin järkevin toimenpitein on mahdollista.
Kirjallisuuskatsaus toteutetaan yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelman kanssa ja se liitetään osaksi näyttöön perustuvaa toimintaa. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millainen tutkimusprotokollan tulisi olla, jotta lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimus suoritettaisiin optimoidusti ja diagnostinen kuvanlaatu säilyttäen? 2. Mikä on röntgenhoitajan tekemien valintojen vaikutus potilaan saamaan säteilyannokseen lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimuksesta?
Keskeiset tulokset: Tutkimusprotokolla pitäisi valita aina tapauskohtaisesti kuvauskohteen ja vaadittavan kuvanlaadun mukaisesti. Matala-annoksisin projektio lateraalikuvalle on Lauenstein. Nostamalla kuvausjännitettä (kV) ja laskemalla kuvausvirran ja -ajan tuloa (mAs) voidaan potilaan saamaa säteilyannosta laskea ilman merkittävää muutosta kuvanlaatuun. Lisäsuodatuksen käyttö laskee potilaan pinta-annosta. Suositeltava kuvausetäisyys on yli 140cm. Kuvattaessa konventionaalinen hila voidaan korvata 10cm:n ilmahilalla, jolloin voidaan laskea erityisesti potilaan gonadien annosta. Potilaan asettelussa on otettava huomioon valotusautomaatin kammiot ja röntgenputken anodikulman aiheuttama heel effect. Paras asettelu on potilaan kraniaalipää kohti valotusautomaatin sivukammioita ja jalat röntgenputken anodin suuntaisesti. Valotusautomaatilla kuvattaessa lähes kaikki artikkelit suosittelevat käytettäväksi sivukammioita. Säteilysuojien käyttö potilaan päällä vähentää potilasannosta merkittävästi.
Kirjallisuuskatsaus toteutetaan yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelman kanssa ja se liitetään osaksi näyttöön perustuvaa toimintaa. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millainen tutkimusprotokollan tulisi olla, jotta lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimus suoritettaisiin optimoidusti ja diagnostinen kuvanlaatu säilyttäen? 2. Mikä on röntgenhoitajan tekemien valintojen vaikutus potilaan saamaan säteilyannokseen lonkan ja lantion natiiviröntgentutkimuksesta?
Keskeiset tulokset: Tutkimusprotokolla pitäisi valita aina tapauskohtaisesti kuvauskohteen ja vaadittavan kuvanlaadun mukaisesti. Matala-annoksisin projektio lateraalikuvalle on Lauenstein. Nostamalla kuvausjännitettä (kV) ja laskemalla kuvausvirran ja -ajan tuloa (mAs) voidaan potilaan saamaa säteilyannosta laskea ilman merkittävää muutosta kuvanlaatuun. Lisäsuodatuksen käyttö laskee potilaan pinta-annosta. Suositeltava kuvausetäisyys on yli 140cm. Kuvattaessa konventionaalinen hila voidaan korvata 10cm:n ilmahilalla, jolloin voidaan laskea erityisesti potilaan gonadien annosta. Potilaan asettelussa on otettava huomioon valotusautomaatin kammiot ja röntgenputken anodikulman aiheuttama heel effect. Paras asettelu on potilaan kraniaalipää kohti valotusautomaatin sivukammioita ja jalat röntgenputken anodin suuntaisesti. Valotusautomaatilla kuvattaessa lähes kaikki artikkelit suosittelevat käytettäväksi sivukammioita. Säteilysuojien käyttö potilaan päällä vähentää potilasannosta merkittävästi.