Itsemääräämisoikeus : itsemääräämisoikeus asukkaan näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli tutkia asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kokemuksia asukkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumisesta kehitysvammaisten asumisyksikössä Tiilikartanossa sekä Tiilituvalla. Opinnäytetyön tavoitteena on kuvata asukkaiden kokemuksia itsemääräämisoikeudesta, miten he sen itse kokevat toteutuvan. Opinnäytetyön tarkoituksena on, että asukkaat ottaisivat itse enemmän vastuuta omaan elämään liittyvistä päätöksistä, niin isoimmista kuin pienemmistäkin. Lisäksi tarkoituksena oli, että henkilökunta oppisi työskentelemään tukien asukkaiden valintoja sen sijaan, että he päättäisivät asukkaiden puolesta asioista.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Asukkaille tehtiin kysely teemahaastatteluna ja omaisille sekä henkilökunnalle teimme paperisen kyselyn. Jokaiselle kohderyhmälle teimme omat kysymykset. Henkilökunta vastasi kysymyksiin työpaikallaan, ja omaisille postitimme kyselyn, jonka he palauttivat postin kautta. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin teemoittelemalla.

Haastattelimme kahdeksaa kehitysvammaista henkilöä. Kaikki olivat täysi-ikäisiä ja asuivat joko Tiilikartanossa tai Tiilituvalla. Henkilökunnasta kyselyyn vastasi viisi työntekijää. Asukkaiden omaisista kyselyyn vastasi seitsemän.

Kyselyn tuloksena asukkaat kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan hyvin omassa arjessaan asumisyksikössä. Osa omaisista oli samaa mieltä asukkaiden kanssa. Omaisten ja työntekijöiden mielestä parannettavaa löytyisi itsemääräämisoikeuden toteutumisessa, sekä yksikön rajoittamistoimenpiteen sisällön avaamisesta omaisille. Vastanneista omaisista yksi osasi kertoa, mitä rajoittamistoimenpide yksikössä tarkoittaa. Työntekijät kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan yksikössä pääasiassa hyvin, mutta välillä työntekijät ja omaiset päättävät liikaa asukkaan asioista. Työntekijöiden mielestä pitäisi olla enemmän aikaa kuunnella asukkaita sekä kehittää yhteisiä toimintatapoja itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi omaisten kanssa.

The subject of this thesis is to examine residents, close relatives and professional experiences concerning residents' self-determination in Tiilikartano and Tiilitupa residential utility units. The aim of this thesis is to describe resident´s experiences about selfdetermination and how they think it is realised in their own lives. The purpose of the thesis is to support residents to take more responsibility in the decisions concerning their own lives, both small and bigger ones. Furthermore, the purpose of the thesis is to help the staff to support residents' choices instead of deciding on behalf of them.

The study was made as a qualitative survey. The residents were interviewed thematically, and to the staff and close relatives we gave a form to complete. We made separate questions for every target group. The material was transcribed, then analysed by thematizing.

Eight mentally handicapped persons were interviewed for the study. All of them were adults and residents either of Tiilikartano or Tiilitupa. Five persons from the staff answered the questionnaire and seven close relatives of the residents participated in our study.

As a result of the survey, residents felt that self-determination was realized well in their own everyday life in the housing unit. Some of the relatives agreed with the residents. In the opinion of relatives and employees, there was a need to improve the realization of self-determination, as well as the unit limitation measure to review the contents to relatives. One of the relatives who responded was able to answer what the restriction measure in the unit meant. Employees perceived self-determination to be realized in the unit mainly well, but sometimes employees and relatives make too many decisions about the residents´ affairs. Workers though that there should be more time to listen to the residents and develop common practices of doing self-determination for the realization of the work with relatives.