CP‐vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa saama fysioterapeuttinen ohjaus sairaalassa botulinumtoksiini A -injektion jälkeen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa, jonka avulla botuliinihoidon yhteydessä tapahtuvaa fysioterapiaohjausta voidaan kehittää. Fysioterapeuttista ohjausta on tähän mennessä tutkittu varsin vähän, eikä lasten ja nuorten fysioterapeuttisesta ohjauksesta ole Suomessa juurikaan tutkimuksia. Fysioterapeuttinen ohjaus on osa botulinumtoksiini A ‐hoitoprosessia ja sen tavoitteena on tukea potilasta ja hänen perhettään jatkohoitoa toteutettaessa.

Opinnäytetyö toteutettiin osana Potilasohjaus fysioterapiassa -hanketta ja tutkimuksen aiheena oli fysioterapeuttinen ohjaus botuliinihoidon yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millä tavoin ohjaus on toteutunut HYKS:n sairaalan fysioterapeuttien ohjatessa CP-vammaisille potilaille ja heidän vanhemmilleen kotiharjoitteita.

Tutkimukseen osallistui kolme botulinumtoksiini A -injektion saanutta CP-vammaista lasta tai nuorta ja heidän vanhempansa sekä kaksi ohjaavaa fysioterapeuttia. Tutkimusaineisto oli kerätty Potilasohjaus fysioterapiassa -hankkeessa toimineen tutkimusryhmän toimesta ja aineistona käytettiin videotallenteita toteutuneista ohjaustilanteista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineistot analysoitiin diskurssianalyysin menetelmin.

Tulosten perusteella fysioterapeutit ohjasivat CP-vammaisia lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan sairaalassa botuliini-injektion saamisen jälkeen sekä puheen että toiminnan keinoin. Puhetta he käyttivät kysyessään, ohjatessaan sanallisesti, kehottaessaan ja päätellessään. Toimintaa ohjauksen keinona he käyttivät tutkiessaan potilasta, mallintaessaan harjoitteita sekä ohjatessaan manuaalisesti kotiharjoitteiden suoritustekniikoita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin vuorovaikutuksen elementtejä fysioterapeuttisessa ohjaustilanteissa kaikkien tilanteeseen osallistuvien näkökulmista. Tämän mahdollistamiseksi tulisi kerätä lisää aineistoa ohjaustilanteiden ja haastatteluiden muodossa. Kattavan ja luotettavan tutkimusaineiston saamiseksi olisi aiheellista kerätä materiaalia koko terapiasuhteen ajalta useampien fysioterapeuttien toteuttamana useammille potilaille.

CP-vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa saama fysioterapeuttinen ohjaus sairaalassa botulinumtoksiini A-injektion jälkeen

The purpose of this thesis was to produce information by surveying physiotherapeutical practices in order to develop the physiotherapeutic guidance given during botulin treatment. There is little research on physical therapy counseling, and studies on children's and young people's physical therapy have hardly been conducted in Finland. Physical therapy counseling is a part of the botulinum toxin A treatment process and its aim is to support patients and their families during the further treatment.

Our thesis was a part of the Potilasohjaus fysioterapiassa -project (Patient guidance in physiotherapy) and concentrated on physical therapy guidance during the botulinum toxin A -treatment. The aim of this study was to survey how the guidance has been implemented when the HUCH (Helsinki University Central Hospital) physiotherapists guided on how to carry out the home exercises with the patients and their parents.

Three patients with Cerebral Palsy, their parents and two counseling physiotherapists participated in this study. Another research group had collected the data that consisted of video material of guiding and counseling situations. The research method in this thesis was qualitative and the gathered information was analyzed using discourse analysis.

Based on the findings of this study the physiotherapists used both speech and action when counseling patients with cerebral palsy and their parents after botulinum toxin A -injection. They used speech while making questions, guiding verbally, advocating and concluding. Action as a method of guidance was used while examining the patient, modeling the exercises and guiding manually. In the future it would be interesting to study more specifically the elements of interaction between the people participating in physiotherapeutic counseling situations. To enable that kind of research more material is needed of counseling situations and interviews. This material should be collected throughout the whole therapeutic relationship from several physiotherapists and their patients to ensure the study would be comprehensive and trustworthy.