Paljasjalkaisen saa kymmenellä pennillä : Teatteri-ilmaisun ohjaaja palvelutaloissa kulttuuriperinnön äärellä
Kontio, Aura; Pietilä, Paula (2015)
Kontio, Aura
Pietilä, Paula
2015
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004064544
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa tutkitaan kulttuuriperintöä ja palvelutaloja teatteri-ilmaisun ohjaajan työkenttänä. Tutkimus on toteutettu etnografisin ja autoetnografisin menetelmin. Työ pohjautuu kahden teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijan yhteistyössä toteuttamaan projektiin etelä- ja länsisuomalaisissa palvelutaloissa. Tutkimuksen päätavoitteina oli luoda syvempää ymmärrystä tutkimuksen palvelutaloissa olevasta kulttuuriperinnöstä sekä teatteri-ilmaisun ohjaajan työhön liittyvistä mahdollisuuksista. Työssä kuvataan kulttuuriperinnöllisen materiaalin erilaisia muotoja, joita nousi esiin palvelutaloissa pidettyjen työpajojen aikana. Lisäksi kuvataan, miten palvelutalot koettiin teatteriilmaisun ohjaajan työkenttänä.
Aineisto kerättiin työpajoissa kahdeksassa eri palvelutalossa kesällä 2014. Työpajat toteutettiin soveltavan teatterin metodein. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällön analyysiä ja teemoittelua.
Palvelutalojen tutkimus työkenttänä toi esiin joitakin kehityskohtia, joissa teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaitoa voitaisiin käyttää palvelutalojen kehittämiseksi ympäristöltään laadukkaammiksi paikoiksi asukkailleen. Jos laitostumista saataisiin vähennettyä, ehkä kulttuuriperintö säilyisi rikkaampana suomalaisten vanhusten parissa. Tämä tutkimus osoittaa, että palvelutaloista löytyy kulttuuriperintöä, mutta sen ilmeneminen ja säilyminen ovat riippuvaisia vanhusten muistikapasiteetista ja kyvystä aktiiviseen toimintaan. Tutkimuksessa esitellään suomalaisista palvelutaloista kerätyn kulttuuriperinnöllisen materiaalin erilaisia muotoja.
Aineisto kerättiin työpajoissa kahdeksassa eri palvelutalossa kesällä 2014. Työpajat toteutettiin soveltavan teatterin metodein. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällön analyysiä ja teemoittelua.
Palvelutalojen tutkimus työkenttänä toi esiin joitakin kehityskohtia, joissa teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaitoa voitaisiin käyttää palvelutalojen kehittämiseksi ympäristöltään laadukkaammiksi paikoiksi asukkailleen. Jos laitostumista saataisiin vähennettyä, ehkä kulttuuriperintö säilyisi rikkaampana suomalaisten vanhusten parissa. Tämä tutkimus osoittaa, että palvelutaloista löytyy kulttuuriperintöä, mutta sen ilmeneminen ja säilyminen ovat riippuvaisia vanhusten muistikapasiteetista ja kyvystä aktiiviseen toimintaan. Tutkimuksessa esitellään suomalaisista palvelutaloista kerätyn kulttuuriperinnöllisen materiaalin erilaisia muotoja.