Vanhat kirjat kokoelma-arvioinnin ja luetteloinnin kohteina

Abstract

Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta: ensimmäinen on kokoelma-arviointi 1500–1900-luvuilla julkaistua aineistoa sisältävästä kokoelmasta ja toinen on selvitys vanhojen kirjojen kattavan luetteloinnin toteuttamisesta. Työn toimeksiantaja on Åbo Akademin kirjasto.

Arvioinnin kohteena oli Åbo Akademin kirjastolle lahjoitettu kokoelma, joka sisältää Strömmer-suvulle kuuluneita kirjoja. Arviointi toteutettiin yhdistämällä numeraalista informaatiota keräävän tilastomenetelmän ja fyysisiä niteitä havainnoivan asiantuntijamenetelmän piirteitä. Kokoelmaan kuuluu 109 teosta, joista useat ovat vahingoittuneita. Tyypillinen teos on Ruotsissa 1800-luvulla julkaistu, joko uskonnollista kirjallisuutta tai tietokirjoja edustava ruotsinkielinen teos. Kokoelma sisältää joitain Suomessa harvinaisia teoksia, ja kirjoista löytyy paljon merkkejä niiden omistushistoriasta ja käytöstä.

Vanhoiksi kirjoiksi luetaan viimeistään 1800-luvun alkupuolella ilmestyneet käsinpainetut teokset. Niiden ominaispiirteitä ovat nimiösivun standardin puute, painosten tunnistamisen vaikeus, teosten epätäydellisyys ja kirjan merkittävyys esineenä. Niiden luettelointia leimaavia periaatteita ovat nimiösivun tietojen täsmällinen jäljentäminen, tarkka fyysinen kuvailu sekä huomautusten lisääminen. Kattavassa luetteloinnissa tietueisiin kirjataan myös teosten omistus- ja esinehistoriaa valottavia lisätietoja.

Kattava luettelointi on suuritöistä, mutta kirjaston henkilökunnalle ja asiakkaille tuotettu hyöty oikeuttaa resurssien käytön: se parantaa työntekijöiden kokoelmatuntemusta, ja kirjojen omistuksesta sekä käytöstä kertova tieto voi hyödyttää oppi-, henkilö- ja kirjahistorian tutkimusta. Kattavan luetteloinnin toteuttamiselle ei ole yleispätevää ohjeistusta, joten luetteloijan tekemät valinnat ja päätökset ovat merkittäviä. Kattavan luetteloinnin tekeminen ei automaattisesti lisää tietueen arvoa, jos tietoa on vaikea löytää. Täsmällisen sanaston käyttö ja tietojen selventäminen parantavat tietojen löydettävyyttä ja ymmärrettävyyttä.

This thesis is comprised of two complementary parts: first, an evaluation of a collection containing books published in the 16th–20th centuries; and second, an account of the extensive cataloguing of old books. The study was commissioned by the library of Åbo Akademi.

The object of the evaluation was a collection that contains books formerly in the possession of the Strömmer family and that had been donated to the library of Åbo Akademi. The method of the evaluation was to combine characteristics of a statistical description, where numerical data are assembled, and expert collection analysis, where the physical volumes are examined. The collection consists of 109 works, many of which are damaged. A typical work is a Swedish-language religious or non-fiction work published in Sweden during the 19th century. Some works which are rare in Finland are included in the collection, and the books contain several traces of their provenance and use.

An old book is a hand-printed work published no later than during the first half of the 19th century. It is characterized by a lack of standard on the title-page, difficulties in distinguishing editions, the imperfection of copies, and the book's significance as an object. The central precepts of the cataloguing of old books are precise transcription of title-page elements, exact physical description, and addition of notes. In extensive cataloguing, additional information about the provenance of the books and their history as objects is included in the records.

Extensive cataloguing is time-consuming, but its benefit to both the library and its users justifies the expenditure of resources: it improves the employers' knowledge of the collection, and information about the ownership and use of books can benefit the study of the history of scholarship and books and of biography. There are no universal guidelines for extensive cataloguing, so the choices and decisions made by an individual cataloguer are significant. Extensive cataloguing does not automatically add value to a catalogue record if the information is difficult to find. The use of a standardized vocabulary and the clarification of information make it easier to find and understand the information.