Waste streams for algae cultivation
Kautto, Antti (2011)
Kautto, Antti
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060210759
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060210759
Tiivistelmä
ALDIGA (Algae from Waste for Combined Biodiesel and Biogas Production) on Tekesin rahoittama projekti. Tavoitteena on mahdollisimman suljettu kierto biodieselin ja –kaasun tuottamiseksi. Projekti toteutetaan yhteistyössä mm. VTT:n, Helsingin Yliopiston, Lahden ja Hämeen Ammattikorkeakoulujen, SYKE:n sekä useiden yritysten välillä.
Tässä opinnäytetyössä on kartoitettu levätuotantoon soveltuvia jätevirtoja, joihin kuuluvat kunnallinen jätevesi, elintarvike- ja paperiteollisuuden prosessivedet, karjankasvatuksessa syntyvä jätevesi, biokaasulaitoksen rejektivesi, lajitellusta biojätteestä puristettu neste, kaatopaikkojen suotovesi, kalankasvatusvesi, biokaasulaitoksen jäähdytysvesi sekä mattotuotannon jätevesi. Projektissa käytettävien virtojen valinnan helpottamiseksi rakennettiin työkalu, jonka avulla on mahdollista vertailla virtoja keskenään. Virtojen yhteydessä olevista linkeistä on mahdollista jäljittää lähdetieto, josta kunkin virran parametrit on kerätty.
Konsentroituneimpia virtoja on laimennettava kasvatusta varten. Niistä rejektivedessä oli korkein typpi- ja fosforipitoisuus (5150 mg/l N ja 555 mg/l P). Biojäteprässivesi sisälsi 3069 mg/l typpeä ja 39 mg/l fosforia. Tislaamovesi sisälsi 2020 mg/l typpeä ja 240 mg/l fosforia. Sianlantapitoinen vesi sisälsi 569 mg/l typpeä ja 441 mg/l fosforia. Tislaamovesissä oli korkein hapenkulutus (ennen mädätystä 36000 mg/l BOD7 ja 113000 mg/l CODCr sekä mädätyksen jälkeen 4000 mg/l BOD7 ja 39000 mg/l CODCr). Kiintoainepitoisuus oli korkea biojäteprässivedessä (93000 mg/l) ja tislaamovesissä (98000 mg/l ennen mädätystä ja 43000 mg/l mädätyksen jälkeen). Laimeita ja sellaisenaan mahdollisesti käyttökelpoisia virtoja olivat jäähdytysvesi, kaatopaikkavesi, matto- ja paperintuotantojätevesi, pasta- ja jauhontuotantovesi, kalankasvatusvesi ja kunnallinen jätevesi jos niitä on saatavilla kasvatuslaitoksen lähellä. Niistä osaa voidaan myös soveltaa väkevien virtojen laimentamiseen.
Tässä opinnäytetyössä on kartoitettu levätuotantoon soveltuvia jätevirtoja, joihin kuuluvat kunnallinen jätevesi, elintarvike- ja paperiteollisuuden prosessivedet, karjankasvatuksessa syntyvä jätevesi, biokaasulaitoksen rejektivesi, lajitellusta biojätteestä puristettu neste, kaatopaikkojen suotovesi, kalankasvatusvesi, biokaasulaitoksen jäähdytysvesi sekä mattotuotannon jätevesi. Projektissa käytettävien virtojen valinnan helpottamiseksi rakennettiin työkalu, jonka avulla on mahdollista vertailla virtoja keskenään. Virtojen yhteydessä olevista linkeistä on mahdollista jäljittää lähdetieto, josta kunkin virran parametrit on kerätty.
Konsentroituneimpia virtoja on laimennettava kasvatusta varten. Niistä rejektivedessä oli korkein typpi- ja fosforipitoisuus (5150 mg/l N ja 555 mg/l P). Biojäteprässivesi sisälsi 3069 mg/l typpeä ja 39 mg/l fosforia. Tislaamovesi sisälsi 2020 mg/l typpeä ja 240 mg/l fosforia. Sianlantapitoinen vesi sisälsi 569 mg/l typpeä ja 441 mg/l fosforia. Tislaamovesissä oli korkein hapenkulutus (ennen mädätystä 36000 mg/l BOD7 ja 113000 mg/l CODCr sekä mädätyksen jälkeen 4000 mg/l BOD7 ja 39000 mg/l CODCr). Kiintoainepitoisuus oli korkea biojäteprässivedessä (93000 mg/l) ja tislaamovesissä (98000 mg/l ennen mädätystä ja 43000 mg/l mädätyksen jälkeen). Laimeita ja sellaisenaan mahdollisesti käyttökelpoisia virtoja olivat jäähdytysvesi, kaatopaikkavesi, matto- ja paperintuotantojätevesi, pasta- ja jauhontuotantovesi, kalankasvatusvesi ja kunnallinen jätevesi jos niitä on saatavilla kasvatuslaitoksen lähellä. Niistä osaa voidaan myös soveltaa väkevien virtojen laimentamiseen.