Toimijuus Kuntoutuksen työvälineenä, kioskityön vaikutukset nuorisokodin nuoriin
Pynttäri, Mila; Ruuskanen, Janna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002112313
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002112313
Tiivistelmä
Nuorten mielenterveys-, päihde- sekä syrjäytymisongelmat ovat lisääntyneet yhteiskunnassa huomattavasti. Samanaikaisesti mielenterveys- sekä kuntoutuspalvelut ovat ruuhkautuneet runsaasti. Nämä ilmiöt aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle sekä lisäävät ihmisten henkistä kärsimystä. Mielenterveys-, päihde- sekä syrjäytymisongelmat saattavat lisätä myöhemmässä elämänvaiheessa huonon elämänlaadun todennäköisyyttä. Näiden seurauksena, tehostetun hoidon tarve nuorilla on lisääntynyt.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Espoossa sijaitsevan nuorisokoti Tunkin käytössä olevaa kuntoutusmallina toimivaa kioskia. Kioski on tarkoitettu Tunkkiin sijaishuoltoon sijoitetuille nuorille, joilla ilmenee päihde-, mielenterveys, käytös- ja sosiaalisia ongelmia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa kioskin kehityskohteita sekä tarkastella toiminnan kautta tapahtuvaa kuntoutusta. Koskien kioskin toimintaa opinnäytetyössä kuultiin kioskin ohjaajaa sekä nuorisokodin nuoria, jotka kertoivat heidän mielipiteitään sekä kokemuksiaan koskien kioskia.
Tiedonkeruumenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluun osallistui nuorisokoti Tunkin nuoria sekä heidän kanssaan työskennellyt ohjaajaa. Haastattelut järjestettiin yksilöhaastatteluina nuorisokodin erillisessä rauhallisessa tilassa. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastatteluista saatua aineistoa vertailtiin aluksi keskenään, jonka jälkeen sitä vertaitiin vielä aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.
Haastattelu tuotti monia tuloksia. Haastattelun tulokset osoittivat esimerkiksi, että nuoret kokivat yhteisen tekemisen mielialaa kohottavana. Lisäksi kioskitoiminta toi nuorten arkeen rutiinia. Toiminnasta saadun positiivisen palautteen nuoret kokivat itsetuntoon vaikuttavana tekijänä, joka kannustaa sekä samalla kehittää kunkin nuoren toimintaa. Yhdeksi tärkeäksi tekijäksi toiminnassa nousi yhteisöllisyys ja ystävien kanssa yhdessäolo ja tekeminen. Tarkemmin tarkasteltaessa nuoret huomasivat pidemmällä aikavälillä muutoksia omassa käytöksessään ja ajatusmaailmassaan. Ajatukset olivat muuttuneet positiivisemmiksi, jonka kautta jo pienelläkin aikavälillä häiriökäyttäytyminen oli arjessa vähentynyt. Nuoret sekä ohjaaja havaitsivat selvää kehitystä myös käytännön työskentelyssä ja kioskin asiakkaiden kohtaamisessa.
Kioskitoiminta koettiin saatujen tulosten mukaan pääasiallisesti toimivaksi. Tutkimuksen aikana havaittiin kuitenkin joitakin kehityskohteita kioskimallin toiminnassa. Esimerkiksi jatkossa nuorille voitaisiin järjestää enemmän yhteistä ohjattua toimintaa, jonne nuoret voisivat kanavoida ylimääräisen energiansa, ja joka samalla tukisi nuorten positiivista kasvua, kehitystä sekä kuntoutusta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Espoossa sijaitsevan nuorisokoti Tunkin käytössä olevaa kuntoutusmallina toimivaa kioskia. Kioski on tarkoitettu Tunkkiin sijaishuoltoon sijoitetuille nuorille, joilla ilmenee päihde-, mielenterveys, käytös- ja sosiaalisia ongelmia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa kioskin kehityskohteita sekä tarkastella toiminnan kautta tapahtuvaa kuntoutusta. Koskien kioskin toimintaa opinnäytetyössä kuultiin kioskin ohjaajaa sekä nuorisokodin nuoria, jotka kertoivat heidän mielipiteitään sekä kokemuksiaan koskien kioskia.
Tiedonkeruumenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluun osallistui nuorisokoti Tunkin nuoria sekä heidän kanssaan työskennellyt ohjaajaa. Haastattelut järjestettiin yksilöhaastatteluina nuorisokodin erillisessä rauhallisessa tilassa. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastatteluista saatua aineistoa vertailtiin aluksi keskenään, jonka jälkeen sitä vertaitiin vielä aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.
Haastattelu tuotti monia tuloksia. Haastattelun tulokset osoittivat esimerkiksi, että nuoret kokivat yhteisen tekemisen mielialaa kohottavana. Lisäksi kioskitoiminta toi nuorten arkeen rutiinia. Toiminnasta saadun positiivisen palautteen nuoret kokivat itsetuntoon vaikuttavana tekijänä, joka kannustaa sekä samalla kehittää kunkin nuoren toimintaa. Yhdeksi tärkeäksi tekijäksi toiminnassa nousi yhteisöllisyys ja ystävien kanssa yhdessäolo ja tekeminen. Tarkemmin tarkasteltaessa nuoret huomasivat pidemmällä aikavälillä muutoksia omassa käytöksessään ja ajatusmaailmassaan. Ajatukset olivat muuttuneet positiivisemmiksi, jonka kautta jo pienelläkin aikavälillä häiriökäyttäytyminen oli arjessa vähentynyt. Nuoret sekä ohjaaja havaitsivat selvää kehitystä myös käytännön työskentelyssä ja kioskin asiakkaiden kohtaamisessa.
Kioskitoiminta koettiin saatujen tulosten mukaan pääasiallisesti toimivaksi. Tutkimuksen aikana havaittiin kuitenkin joitakin kehityskohteita kioskimallin toiminnassa. Esimerkiksi jatkossa nuorille voitaisiin järjestää enemmän yhteistä ohjattua toimintaa, jonne nuoret voisivat kanavoida ylimääräisen energiansa, ja joka samalla tukisi nuorten positiivista kasvua, kehitystä sekä kuntoutusta.