LAPSI - VANHEMPI -RYHMÄ PERHETUKIKESKUKSESSA
Korhonen, Minna (2009)
Korhonen, Minna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192936
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192936
Tiivistelmä
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on noussut maassamme yhdeksi ajankohtaisimmaksi teemaksi niin valtakunnallisella, kunnallisella kuin yhteisölliselläkin tasolla. Tällä hetkellä pyritään painottamaan lapsilähtöisen yhteiskunnan, hyvinvoivan lapsiperheen ja syrjäytymisen ehkäisyn merkitystä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kissanmaan perhetukikeskuksen lastenpsykiatrinen kuntoutusosasto, joka kuuluu osana Tampereen kaupungin lastensuojelun erityispalveluja. Opinnäytetyö toteutettiin kahdessa osuudessa: toiminnallisessa ja kirjallisessa. Toiminnallisena osuutena toimi Olen aarre, lapsi - vanhempi -ryhmä ja kirjallisena osuutena raportti kyseisestä ryhmätoiminnasta. Lapsi -vanhempi -ryhmän aiheena oli minäkäsitys ja itsetunto. Opinnäytetyön tavoitteet ja tutkimustehtävät olivat seuraavat. Ensinnäkin lapsen ja hänen vanhempansa terveen itsetunnon ja minäkäsityksen tukeminen ja vahvistaminen. Toisekseen luoda mahdollisuudet lapsen ja hänen vanhempansa vuorovaikutuksen vahvistumiseen, turvallisuuden tunteen lisääntymiseen ja vertaistuen saantiin. Kolmannekseen täydentää lastenpsykiatrisen kuntoutusosaston palveluja ja neljännekseen tukea lapsen ja hänen perheensä kokonaisvaltaista kuntoutumista. Olen aarre -ryhmä toteutettiin 1.2.2009-16.3.2009. Ryhmään osallistui yhteensä viisi lapsi - vanhempi -paria. Ryhmämuotoisessa toiminnassa käytettiin toiminnallisia menetelmiä. Lapsilta, vanhemmilta ja toimeksiantajalta saatujen palautteiden valossa Olen aarre -ryhmä onnistui vastaamaan tavoitteisiin ja tutkimustehtäviin. Lapsista yli puolet pitivät ryhmää hyvänä kokemuksena. Yhdessäolo vanhemman kanssa koettiin erityisesti tärkeäksi. Vanhemmat kokivat ryhmän yksimielisesti hyväksi ja onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Heidän kohdallaan erityisesti vertaistuen merkitys nousi tärkeäksi. Toimeksiantajan puolesta ryhmä koettiin erittäin onnistuneeksi kokonaisuudeksi, joka ylitti jopa odotukset. Ryhmän aihe ja sisältö vastasivat toiveisiin ja tarpeisiin. Erityisesti joidenkin lasten ”kukkaan puhkeamiset”, vanhempien saama vertaistuki, lapsen ja vanhemman hyväksytyksi ja huomatuksi tuleminen muiden silmissä sekä vanhemman mahdollisuudessa nähdä ja kokea muutokset omassa lapsessaan olivat ryhmän onnistuneimpia asioita. Ryhmämuotoisen toiminnan merkitys osana kuntoutusta korostui myös tulevaisuutta ajatellen. Lapsi - vanhempi -ryhmä toimi osaltaan keinona rakentaa ja siirtää kuntoutusta lapsen ja hänen perheensä luonnolliseen ympäristöön. Ensin lapsen ja oman vanhemman välille ja sitä kautta koko perheen sisälle. Jatkossa erilaiset ryhmät voisivat olla yksi perheiden tukimuoto myös siirryttäessä kuntoutusprosessissa eteenpäin. Ryhmätoimintaa olisi mahdollista toteuttaa erilaisilla kokoonpanoilla, kuten esimerkiksi lapsi-, vanhempi-, sisarus-, äiti-, isä-, isovanhempi- tai perheryhmänä. Hyödyllisiä aihealueita olisivat muun muassa tunteet, turvallisuus, sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja vertaistuki