"Moderskänslorna vaknade då jag lyfte upp honom själv" : en empirisk studie om kvinnans återhämtning under barnsängstiden efter ett kejsarsnitt

Abstract

Syftet med studien är att undersöka hur kvinnor som blivit förlösta genom kejsarsnitt återhämtar sig och vilket stöd de behöver under barnsängstiden. Studien gjordes för att ta reda på hur vården efter kejsarsnittet kunde vidareutvecklas för att ge kvinnan bästa möjliga stöd.

Datainsamlingsmetod var kvalitativ intervju och som dataanalysmetod användes innehållsanalys. Som teoretiska utgångspunkter användes Erikssons (1996), Watsons (1985, 1988), Orems (1991) tankar om hälsa samt Mercers (1986) tankar om moderskapet.

I resultatet framkom det att mammorna i allmänhet återhämtade sig bra under barnsängstiden. Några gemensamma hälsohinder fanns och dessa var problem att sätta sig upp ur sängen, trötthet, klåda samt känselbortfall i operationssärret. Den psykiska återhämtningen var problemfri för största delen av mammorna men en del upplevde tiden efteråt som svår och tung. Ett par mammor kände sig besvikna över att inte ha fått föda normalt. Stödet som mammorna fick under barnsängstiden var tillräckligt. Samtliga hade sin partner hemma den första tiden och rådgivningen kom även på hembesök. Speciellt mamma-barngrupperna lyftes upp som ett viktigt och bra stöd för alla mammor.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittä miten naiset toipuvat keisarinleikkauksen jälkeen ja mitä tukea he tarvitsevat lapsivuodeaikana. Tutkimus tehtiin jotta saataisiin selville miten keisarinleikkauksen jälkeistä hoitoa voitaisiin kehittää edelleen niin, että naiselle tarjottaisiin parasta mahdollista tukea.

Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kvalitatiivista haastattelua ja tiedon analysointimetodina käytettiin sisällönanalyysia. Teorettisen viitekehyksen muodostivat Erikssonin (1996), Watsonin (1985, 1988), Oremin (1991) tervyeskäsitteet ja Mercerin (1986) äitiys-käsite.

Tutkimuksen tulos osoitti että äidit yleensä toipuivat hyvin lapsivuodeaikana. Muutamia yhteisiä oireita oli. Näitä olivat vaikeus päästä ylös sängystä, väsymys, kutina sekä leikkausarven tunnottomuus. Psyykkinen toipuminen oli ongelmatonta valtaosalta äideistä mutta jotkut äidit kokivat keisarinleikkauksen jälkeisen ajan hankalaksi ja raskaaksi. Pari äitiä tunsi pettymystä siitä, että he eivät saaneet synnyttää normaalisti. Äitien lapsivuodeaikana saama tuki oli riittävä. Kaikilla oli partneri kotona alkuaikana ja myös neuvolasta tehtiin kotikäyntejä. Äitilapsiryhmät mainittiin erityisen tärkeänä ja hyvänä tukena kaikille äideille.

The purpose of the study is to examine how woman delivered by cesarean section recover during the postpartum period and what kind of support they might need. The study was done in order to find out how the care after a cesarean section could be further developed to provide the woman with the best possible support.

The method used to collect data was qualitative interview and the data was analyzed using content analysis. As a theoretical framework the respondent used Eriksson´s (1996), Watson´s (1985, 1988), Orem´s (1991) conceptions about health as well as Mercer´s (1986) conception about motherhood.

The results show that in general, the mothers recovered well during the postpartum period. Some common symptoms were identified and these were problems with getting out of bed, tiredness, itching and some loss of sensation in the operation scar. The psychological recovery was problem-free for most of the mothers but some felt the time after the operation was difficult and hard. A few mothers felt disappointment over not being able to give birth normally. The support that the mothers received during the postpartum period was sufficient. All of the mothers had partners that stayed home for some time immediately afterwards and the health care worker from the child welfare clinic also made house calls. The mother-and-baby groups were emphasized as an especially important and good support for all mothers.