Motion novelin käsikirja liftareille : Kuinka maailman ensimmäisen motion novelin visuaalinen ilme syntyi

Abstract

Ajatus lähti uudenlaisesta tavasta tehdä elokuvaa. Opinnäytetyönäni alkanut vaatimaton lyhytelokuvaprojekti on tähän mennessä saanut enemmän huomiota ympäri maailmaa kuin olisimme työryhmämme kanssa uskoneet. Ilmeisesti uudet ideat ovat nykyään kullan arvoisia.

Idea tästä uudesta tekniikasta, jota kutsumme nimellä motion novel, ei kuitenkaan syntynyt hiottuna timanttina. Valokuvausta, kuvankäsittelyä, 3D-grafiikoita, animaatiota, videoefektejä, äänisuunnittelua sekä liudan muita osa-alueita yhdistävä crossmediaproduktio on ollut pitkä ja opettavainen taival. Olen oppinut paljon teknisestä näkökulmasta, mutta myös paljon aivan ruohonjuuritason elokuvan kerronnasta.

Matka käsikirjoituksesta valmiiksi kuvaksi oli pitkä, ja koska vastaavaa produktiota ei ollut aiemmin tietääksemme tehty, oli ainut tapa oppia virheidemme kautta. Tutkielmani tarkoitus on raottaa valoa tekotapoihin ja metodeihin, joilla elokuvamme persoonallinen visuaalinen ilme syntyi sekä kertoa miten itse päädyin ratkaisuihini ja mitä niistä olisi pitänyt oppia. Uskon, että tutkielmani tulee myös tarjoamaan valokuvauksesta, kuvankäsittelystä, sekä animaatiosta kiinnostuneille henkilöille lukemisen arvoista tietoa.

The idea started from a new way of making movies. A short movie that started out as my small little thesis project has received more attention around the globe than our crew could have imagined. Seems that new ideas are hard to come by nowadays.

The idea for this new technique, which we call the motion novel, wasn't born a winner though. A crossmedia production combining elements of photography, image manipulation, 3D graphics, animation, video effects, sound design and a wide array of other areas of has been a long and educational journey. During the process I've learned a lot from a technical point of view, but also a great deal about the basics of story telling in films.

The way from a script to a finished picture was a long one, and because similar productions hadn't been made, as far as we know, the only way to learn was from our mistakes. The purpose of my thesis is to shed some light into the techniques and methods with which our movie's distict visual style was born, why I decided to do thing the way I did and what I should have learned from all this. I believe that my thesis will offer a good read to those interested in photography, image manipulation and animation.