Gloria in excelsis deo: kiitosvirsikäytäntö Oulun seurakuntien pääkirkkojen, Kiimingin seurakunnan ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pääjumalanpalveluksissa
Holappa, Eeva Mirjami (2011)
Holappa, Eeva Mirjami
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239223
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239223
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tarkastelee kiitosvirsikäytäntöä kirkkovuoden alkujaksolla, adventista laskiaissunnuntaihin. Kunnia ja kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle muodostavat johdanto-osan suuren huipennuksen, Suuren kunnian. Perinteisen Laudamus-hymnin sijasta on mahdollista laulaa kiitosvirtenä Pyhälle Kolminaisuudelle omistettuja virsiä, joiden valinnasta Kirkkokäsikirja ohjeistaa selkeästi. Kiitosvirttä valitessa on merkityksellistä huomioida, että johdanto-osan Suuri kunnia eroaa psalmin yhteydessä olevasta Pienestä kunniasta. Kiitos- ja ylistysvirrellä on perinteisesti vahva asema kristillisen "laulavan kirkon" jumalanpalveluksessa. Edelleen enkelien hymni, Gloria in excelsis Deo on osa jumalanpalveluksen liturgiaa. Työssä selvitetään Glorian ja kiitosvirren (Laudamus) historiallisteologisia lähtökohtia sekä messun kiitosvirren valitsemisperusteita.
Tutkimusaineistona ovat Oulun seurakuntien pääkirkkojen (Karjasilta,Oulujoki,Tuira ja tuomiokirkko) sekä Kiimingin seurakunnan ja Espoon tuomiokirkon pääjumalanpalveluksissa lauletut kiitosvirret. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka yhteneväinen kiitosvirsikäytäntö on Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen kanssa. Työn empiirinen osa on toteutettu kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkimustuloksissa nousi esille, että kiitosvirsikäytännössä on merkittäviä seurakuntakohtaisia eroja. Pääsääntöisesti on noudatettu Kirkkokäsikirjan ohjeistuksia, mutta tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kiitosvirsikäytäntö voisi olla monipuolisempi varsinaisten kolminaisuusvirsien kohdalla. Laulettaessa Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen ulkopuolisia kiitosvirsiä messun Suuri kunnia ei välttämättä toteudu kaikessa rikkaudessaan.
Tutkimusaineistona ovat Oulun seurakuntien pääkirkkojen (Karjasilta,Oulujoki,Tuira ja tuomiokirkko) sekä Kiimingin seurakunnan ja Espoon tuomiokirkon pääjumalanpalveluksissa lauletut kiitosvirret. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka yhteneväinen kiitosvirsikäytäntö on Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen kanssa. Työn empiirinen osa on toteutettu kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkimustuloksissa nousi esille, että kiitosvirsikäytännössä on merkittäviä seurakuntakohtaisia eroja. Pääsääntöisesti on noudatettu Kirkkokäsikirjan ohjeistuksia, mutta tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kiitosvirsikäytäntö voisi olla monipuolisempi varsinaisten kolminaisuusvirsien kohdalla. Laulettaessa Kirkkokäsikirjan ohjeistuksen ulkopuolisia kiitosvirsiä messun Suuri kunnia ei välttämättä toteudu kaikessa rikkaudessaan.