Betanian perhetyöntekijät vanhemmuuden tukijoina
Veteläinen, Ahti (2011)
Veteläinen, Ahti
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239147
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239147
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Betanian lastenkodin säätiön perhetyötä ja perhetyöntekijöiden rooleja vanhemmuuden tukijoina. Perhetyöntekijöiden käsityksiä selvitettiin kyselylomakkeen avulla. Osa kyselylomakkeen kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä ja osa avoimia kysymyksiä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, mutta sisälsi myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Kyselyyn osallistuivat kaikki säätiön neljä perhetyötä tekevää työntekijää. Perhetyöntekijät täyttivät kyselylomakkeen kaikkien niiden perheiden osalta, missä tehdään Betanian lastenkodin säätiön perhetyötä. Keskeisiä tutkimus-kysymyksiä olivat: Kuinka tärkeäksi perhetyöntekijät kokivat vanhemmuuden tukijan eri roolit, mikä on perhetyöntekijöiden mielestä helpointa ja vaikeinta perhetyön onnistumisessa vanhemmuuden tukijana perheessä ja miten perhetyöntekijöiden työtä vanhemmuuden tukijana voidaan tukea?
Kyselylomake perustui J.L. Morenon vuonna 1977 kehittämään rooliteoreettiseen ajatteluun ja sen pohjalta laadittuun roolikarttaan. Menestyksellisesti tätä roolikarttaa olivat käyttäneet Helminen ja Iso-Heiniemi (1999) Suomen Kuntaliiton Lasso-projektissa. Roolikarttahan yksinkertaisuudessaan on sitä, että työtä tekevät henkilöt sanoittavat sen työn mitä he oikeastaan tekevät. Erityisesti keskityin vanhemmuuden tukijan toimintaroolin ja vanhemmuuden tehtävien esille tuojan, vuorovaikutusvalmentajan ja korvaavan vuorovaikutussuhteen tarjoajan tekoroolien kautta tutkimaan varsinaisten operaatioroolien tärkeyttä. Vanhemmuuden tukijan toimintarooli tarkoittaa kaikkia niitä keinoja, malleja ja toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa, tukea, auttaa, neuvoa, kannustaa ja aktivoida perheen äitiä, isää tai muuta huoltajaa olemaan elämän opettaja, rakkauden antaja, rajojen asettaja tai ihmissuhdeosaaja.
Perhetyöntekijät kokivat tärkeinä vanhemmuuden tehtävien esille tuojina vanhemmuuteen opastajan, vanhempien opastamisen, auttamisen lapsen näkemään lapsena, opastamisen vuorokausirytmiin ja rajoista kiinnipitämisen operaatioroolit. Korvaavan vuorovaikutussuhteen tarjoajina perhetyöntekijät kokivat tärkeiksi lapsen kannustamisen, itsetunnon vahvistamisen, läksyjen ohjauksen sekä lapsen hyvinvointia uhkaavan käyttäytymisen kontrolloinnin.
Perhetyöntekijät kokivat, että nuorten perheiden kanssa perhetyön tekeminen helpompaa ja nuoret perheet ovat kiitollisia ulkopuolisesta avusta. Perheiden lasten kautta tulevat onnistumisen kokemukset rohkaisevat jatkamaan perhetyötä. Vaikeana perhetyöntekijät kokivat perhetyön silloin, kun vanhemmat eivät ole motivoituneita lähtemään mukaan perhetyöhön ja vähättelevät lastensa psyykkisiä on-gelmia ja käytöshäiriöitä.
Perhetyöntekijöiden mielestä pitkään perhetyötä tehneen työntekijän tuki on parasta. Yksilöllistä työnohjausta on lisättävä ja yhteisiä palavereja sekä luentoja on järjestettävä. Perhetyöntekijöiden mielestä perhetyön onnistumista on vaikea arvioida lyhyellä aikajänteellä.
Kyselylomake perustui J.L. Morenon vuonna 1977 kehittämään rooliteoreettiseen ajatteluun ja sen pohjalta laadittuun roolikarttaan. Menestyksellisesti tätä roolikarttaa olivat käyttäneet Helminen ja Iso-Heiniemi (1999) Suomen Kuntaliiton Lasso-projektissa. Roolikarttahan yksinkertaisuudessaan on sitä, että työtä tekevät henkilöt sanoittavat sen työn mitä he oikeastaan tekevät. Erityisesti keskityin vanhemmuuden tukijan toimintaroolin ja vanhemmuuden tehtävien esille tuojan, vuorovaikutusvalmentajan ja korvaavan vuorovaikutussuhteen tarjoajan tekoroolien kautta tutkimaan varsinaisten operaatioroolien tärkeyttä. Vanhemmuuden tukijan toimintarooli tarkoittaa kaikkia niitä keinoja, malleja ja toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa, tukea, auttaa, neuvoa, kannustaa ja aktivoida perheen äitiä, isää tai muuta huoltajaa olemaan elämän opettaja, rakkauden antaja, rajojen asettaja tai ihmissuhdeosaaja.
Perhetyöntekijät kokivat tärkeinä vanhemmuuden tehtävien esille tuojina vanhemmuuteen opastajan, vanhempien opastamisen, auttamisen lapsen näkemään lapsena, opastamisen vuorokausirytmiin ja rajoista kiinnipitämisen operaatioroolit. Korvaavan vuorovaikutussuhteen tarjoajina perhetyöntekijät kokivat tärkeiksi lapsen kannustamisen, itsetunnon vahvistamisen, läksyjen ohjauksen sekä lapsen hyvinvointia uhkaavan käyttäytymisen kontrolloinnin.
Perhetyöntekijät kokivat, että nuorten perheiden kanssa perhetyön tekeminen helpompaa ja nuoret perheet ovat kiitollisia ulkopuolisesta avusta. Perheiden lasten kautta tulevat onnistumisen kokemukset rohkaisevat jatkamaan perhetyötä. Vaikeana perhetyöntekijät kokivat perhetyön silloin, kun vanhemmat eivät ole motivoituneita lähtemään mukaan perhetyöhön ja vähättelevät lastensa psyykkisiä on-gelmia ja käytöshäiriöitä.
Perhetyöntekijöiden mielestä pitkään perhetyötä tehneen työntekijän tuki on parasta. Yksilöllistä työnohjausta on lisättävä ja yhteisiä palavereja sekä luentoja on järjestettävä. Perhetyöntekijöiden mielestä perhetyön onnistumista on vaikea arvioida lyhyellä aikajänteellä.