Käsihygieniakäytännöt terveyskeskuksen vuodeosastolla
Stenberg, Petra (2011)
Stenberg, Petra
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274981
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274981
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa käsihygienian toteutumista käytännössä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Teoreettisessa osuudessa on käsitelty aiempia tutkimuksia käsihygieniakäytäntöihin liittyen, esitelty vuodeosastolla käytössä olevat hygieniasuositukset sekä perehdytty Suomessa vielä lähes tuntemattomaan mikrobikantaan. Opinnäytetyön tutkimusote oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin havainnoimalla hoitajia potilaskontaktien aikana. Havainnot kirjattiin strukturoidulle havainnointilomakkeelle, joka laadittiin osastolla olevien sairaalahygieniaohjeiden perusteella. Havainnoitavia asioita olivat hoitajan käsien ihon kunto, korujen ja kynsilakan käyttö, käsien desinfiointi ennen potilaskontaktia ja sen jälkeen, käsihuuhteen levittämistekniikka ja käsihuuhteen määrä, sekä käsien desinfektio suojakäsineiden käytön yhteydessä. Hoitajat täyttivät havainnoinnin jälkeen itsearviointilomakkeen, jolla pyrittiin selvittämään heidän oma näkemyksensä käsihygienian toteutuksesta. Havainnointi toteutettiin kaksiosaisena, toukokuussa ja heinäkuussa 2010. Ensimmäisen osan havainnointeihin osallistui 12 hoitajaa, toisessa osassa havainnoitiin 14 hoitajan työskentelyä. Havainnointien välissä, kesäkuussa 2010, pidettiin opinnäytetyössä esitetyn teorian perusteella esitelmä käsihygieniaan liittyen, jonka kaikki osastolla työskentelevät hoitajat saivat myös kirjallisena. Jälkimmäisen havainnoinnin tarkoituksena oli selvittää mahdolliset muutokset hoitajien käsihygienian toteutuksessa.
Havainnointien aikana ei ilmennyt käsikorujen käyttöä lainkaan, myös hoitajien ihon kunto oli yleisesti hyvä. Kynsilakan käyttöä oli vähemmän havaittavissa esitelmän jälkeen, kuin sitä ennen. Parannuksia oli havaittavissa käsihuuhteen levittämistekniikassa, sekä huuhteen määrässä. Vaikka tekniikassa näkyi selkeä kehitys, oli siinä vielä paljon parannettavaa, varsinkin sormenpäiden huomioinnissa. Tartuntojen kannalta tärkein alue, eli sormenpäät, ovat muidenkin tutkimusten perusteella usein unohdettu alue. Kädet desinfioitiin ennen potilaskontaktia yhtä usein ennen esitelmää kuin sen jälkeen, mutta käsien desinfektio potilaskontaktin jälkeen suoritettiin huomattavasti useammin esitelmän jälkeen. Itsearviointilomakkeiden mukaan hoitajat desinfioivat kätensä useimmiten ennen suojainten pukemista, mutta havainnointien perusteella kädet desinfioidaan edeltävästi vain harvoin. Käsihuuhteen käyttö suojakäsineiden riisumisen jälkeen parani merkittävästi esitelmän jälkeen. Havainnointien aikana suojakäsineitä käytettiin potilaskohtaisina. Suojakäsineitä ei myöskään pesty eikä desinfioitu.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lisäkoulutuksella on merkitystä käsihygienian käytännön toteutukselle. Vaikutuksen pituutta on tosin vaikea arvioida. On mahdollista, että opitut taidot unohtuvat nopeasti, jolloin koulutuksia tulisi tarjota melko tiheästi. Opitut asiat vaativat toistoa, jotta niistä muodostuisi rutiineja. Koulutuksilla tulisi pyrkiä toistojen avulla luomaan pysyviä toimintatapoja käytännön hoitotyöhön.
Havainnointien aikana ei ilmennyt käsikorujen käyttöä lainkaan, myös hoitajien ihon kunto oli yleisesti hyvä. Kynsilakan käyttöä oli vähemmän havaittavissa esitelmän jälkeen, kuin sitä ennen. Parannuksia oli havaittavissa käsihuuhteen levittämistekniikassa, sekä huuhteen määrässä. Vaikka tekniikassa näkyi selkeä kehitys, oli siinä vielä paljon parannettavaa, varsinkin sormenpäiden huomioinnissa. Tartuntojen kannalta tärkein alue, eli sormenpäät, ovat muidenkin tutkimusten perusteella usein unohdettu alue. Kädet desinfioitiin ennen potilaskontaktia yhtä usein ennen esitelmää kuin sen jälkeen, mutta käsien desinfektio potilaskontaktin jälkeen suoritettiin huomattavasti useammin esitelmän jälkeen. Itsearviointilomakkeiden mukaan hoitajat desinfioivat kätensä useimmiten ennen suojainten pukemista, mutta havainnointien perusteella kädet desinfioidaan edeltävästi vain harvoin. Käsihuuhteen käyttö suojakäsineiden riisumisen jälkeen parani merkittävästi esitelmän jälkeen. Havainnointien aikana suojakäsineitä käytettiin potilaskohtaisina. Suojakäsineitä ei myöskään pesty eikä desinfioitu.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lisäkoulutuksella on merkitystä käsihygienian käytännön toteutukselle. Vaikutuksen pituutta on tosin vaikea arvioida. On mahdollista, että opitut taidot unohtuvat nopeasti, jolloin koulutuksia tulisi tarjota melko tiheästi. Opitut asiat vaativat toistoa, jotta niistä muodostuisi rutiineja. Koulutuksilla tulisi pyrkiä toistojen avulla luomaan pysyviä toimintatapoja käytännön hoitotyöhön.