PEREHDYTTÄMISEN TARPEELLISUUS : Produktiona: perehdyttämisopas Lahden seurakuntayhtymän vammaistyön käytännöistä
Sihvola-Judén, Varpu (2011)
Sihvola-Judén, Varpu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025454
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Sihvola-Judén, Varpu. Perehdyttämisen tarpeellisuus. Produktiona: Perehdyttämisopas Lahden seurakuntayhtymän vammaistyön käytännöistä. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2011, 131 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi, (AMK).
Toiminnallisen opinnäytetyöni tavoite oli osoittaa, että perehdyttäminen on tarpeellinen osa uuteen työhön ryhtyessä. Produktiona työssä oli perehdyttämisopas Lahden seurakuntayhtymän vammaistyön käytännöistä. Produktion tarkoitus oli tuottaa käytännönläheinen perehdyttämisopas vammaistyölle kattaen eri vammaistyön toimialat seurakuntayhtymässä. Perehdyttämisoppaaseen koottiin ohjelmarunkoja ja toimintaohjeita erilaisista toimintahetkistä. Näiden ohjeiden avulla sijaisen tai opiskelijan olisi helpompi mennä ryhmään ja toimia siellä. Lisäksi oppaassa on vuosikello kullekin vammaistyön toimialalle. Vuosikello kertoo, mitä kussakin kuukaudessa on tärkeä tehdä. Tämä auttaa jäsentämään kokonaiskuvaa työstä, joka perehdyttämisessä yleisestikin on tärkein päämäärä. Vuorovaikutus työtä aiemmin tehneen työntekijän kanssa on myös tarpeellista ja toivottavaa.
Teoriaosuuteni käsitteli perehdyttämistä ja etenkin työtekijälähtöistä perehdyttämistä. Perehdyttäminen lisää työhyvinvointia ja siksi käsittelin aihetta kattavasti. Työhyvin-vointia parannetaan työssä oppimisen tukemisella ja esimiestuella.
Vammaisuus ja kirkon näkökulma vammaisuuteen olivat keskeisiä aiheita työni produktion kannalta, sillä produktio tuli seurakuntayhtymän vammaistyölle. Lisäksi olen tuonut esille käytännön byrokratiaa, sillä sen hallinta johtaa myös osaavaan vammaistyöhön seurakunnassa.
Työni tuloksissa käsittelin ja arvioin kuuden vammaistyöntekijän mietteitä omasta perehdyttämisestään ja johtajuudesta. Lisäksi käsittelin omaa perehdyttämiskokemustani. Nämä kokemustiedot linkitin työni teoriatietoon ja perehdyttämisoppaan kokoamisprosessiin. Perehdyttäminen koettiin tarpeelliseksi ja sen kehittämistä kannatettiin. Perehdyttämisen koettiin usein olleen liian lyhytkestoista ja epämääräistä. Hyviksi perehdyttämiskäytännöiksi koettiin perehdyttämissuunnitelma, selkeä vastuunjakaminen, arviointi, palaute ja esimiestuki.
Perehdyttämistä voitaisiin kehittää siten, että uusi työntekijä voisi kulkea kokeneemman työntekijän kanssa viikosta kahteen. Lisäksi tiimin säännöllinen tuki ja työnopastajan kanssa käydyt keskustelut parantaisivat työssä selviytymistä. Perehdyttämiskansioon uusi työntekijä voisi tutustua jo ennen työsuhteen alkamista osoittaen samalla oman aktiivisuutensa.
Asiasanat: Perehdyttäminen, organisaatio, työssä oppiminen, johtaminen, työhyvinvoin-ti, seurakuntayhtymä, vammaisuus, vammaispalvelu.
Sihvola-Judén, Varpu. Perehdyttämisen tarpeellisuus. Produktiona: Perehdyttämisopas Lahden seurakuntayhtymän vammaistyön käytännöistä. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2011, 131 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi, (AMK).
Toiminnallisen opinnäytetyöni tavoite oli osoittaa, että perehdyttäminen on tarpeellinen osa uuteen työhön ryhtyessä. Produktiona työssä oli perehdyttämisopas Lahden seurakuntayhtymän vammaistyön käytännöistä. Produktion tarkoitus oli tuottaa käytännönläheinen perehdyttämisopas vammaistyölle kattaen eri vammaistyön toimialat seurakuntayhtymässä. Perehdyttämisoppaaseen koottiin ohjelmarunkoja ja toimintaohjeita erilaisista toimintahetkistä. Näiden ohjeiden avulla sijaisen tai opiskelijan olisi helpompi mennä ryhmään ja toimia siellä. Lisäksi oppaassa on vuosikello kullekin vammaistyön toimialalle. Vuosikello kertoo, mitä kussakin kuukaudessa on tärkeä tehdä. Tämä auttaa jäsentämään kokonaiskuvaa työstä, joka perehdyttämisessä yleisestikin on tärkein päämäärä. Vuorovaikutus työtä aiemmin tehneen työntekijän kanssa on myös tarpeellista ja toivottavaa.
Teoriaosuuteni käsitteli perehdyttämistä ja etenkin työtekijälähtöistä perehdyttämistä. Perehdyttäminen lisää työhyvinvointia ja siksi käsittelin aihetta kattavasti. Työhyvin-vointia parannetaan työssä oppimisen tukemisella ja esimiestuella.
Vammaisuus ja kirkon näkökulma vammaisuuteen olivat keskeisiä aiheita työni produktion kannalta, sillä produktio tuli seurakuntayhtymän vammaistyölle. Lisäksi olen tuonut esille käytännön byrokratiaa, sillä sen hallinta johtaa myös osaavaan vammaistyöhön seurakunnassa.
Työni tuloksissa käsittelin ja arvioin kuuden vammaistyöntekijän mietteitä omasta perehdyttämisestään ja johtajuudesta. Lisäksi käsittelin omaa perehdyttämiskokemustani. Nämä kokemustiedot linkitin työni teoriatietoon ja perehdyttämisoppaan kokoamisprosessiin. Perehdyttäminen koettiin tarpeelliseksi ja sen kehittämistä kannatettiin. Perehdyttämisen koettiin usein olleen liian lyhytkestoista ja epämääräistä. Hyviksi perehdyttämiskäytännöiksi koettiin perehdyttämissuunnitelma, selkeä vastuunjakaminen, arviointi, palaute ja esimiestuki.
Perehdyttämistä voitaisiin kehittää siten, että uusi työntekijä voisi kulkea kokeneemman työntekijän kanssa viikosta kahteen. Lisäksi tiimin säännöllinen tuki ja työnopastajan kanssa käydyt keskustelut parantaisivat työssä selviytymistä. Perehdyttämiskansioon uusi työntekijä voisi tutustua jo ennen työsuhteen alkamista osoittaen samalla oman aktiivisuutensa.
Asiasanat: Perehdyttäminen, organisaatio, työssä oppiminen, johtaminen, työhyvinvoin-ti, seurakuntayhtymä, vammaisuus, vammaispalvelu.