Lasten skolioosin röntgenkuvantaminen Suomen yliopistollisissa sairaaloissa
Viirros, Anna-Julia; Vilhonen, Annika (2011)
Viirros, Anna-Julia
Vilhonen, Annika
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204607
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksen oli selvittää miten lasten skolioosin röntgenkuvantaminen toteutetaan Suomen yliopistollisten keskussairaaloiden kuvantamisyksiköissä ja mitkä ovat kuvantamisyksiköiden hyvän skolioosikuvan kriteerit. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS-Röntgenin, Pirkanmaan Alueellisen Kuvantamiskeskuksen, Kuopion yliopistollisen keskussairaalan Kliinisen radiologian yksikön sekä Oulun yliopistollisen keskussairaalan Lasten radiologian osaston kanssa.
Tutkimusmenetelmänä sovellettiin Benchmarking –menetelmää, jonka tavoitteena on levittää hyviä käytäntöjä sekä mahdollistaa vertailun eri kuvantamisyksiköiden välillä. Aineisto kerättiin avoimien kyselylomakkeiden avulla jokaisesta yhteistyötahosta. Kyselylomakkeet analysoitiin sisällönanalyysillä, jonka perusteella tehtiin johtopäätöksiä ja tarkasteltiin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kuvantamisyksiköiden välillä. Tulosten havainnollistamiseksi laadittiin taulukot tutkimusongelmien mukaisesti.
Eroavaisuuksia kuvantamistutkimuksen toteuttamisessa eri kuvantamisyksiköiden välillä oli jonkin verran. Kuvausarvoissa mAs –arvot ja kuvausetäisyys vaihtelivat suurestikin, joka voisi johtua kuvausyksiköiden erilaisista röntgenlaitteista. Jokaisessa kuvantamisyksikössä kuvaus pyrittiin toteuttamaan PA –suunnasta, joka on ensisijainen keino säteilyaltistuksen optimoinnissa.
Eri kuvantamisyksiköiden kuvausprotokollien vertailu ja tarkastelu voisi mahdollisesti auttaa kuvantamisyksiköitä oman toimintansa laadun kehittämisessä. Tulevaisuudessa tullaan varmasti tekemään Benchmarking –menetelmän avulla tutkimuksia erilaisista toimintatavoista sairaanhoitopiireittäin, jolloin voitaisiin yhtenäistää hyviä käytäntöjä sairaanhoitopiirien kuvantamisyksiköiden välillä.
Tutkimusmenetelmänä sovellettiin Benchmarking –menetelmää, jonka tavoitteena on levittää hyviä käytäntöjä sekä mahdollistaa vertailun eri kuvantamisyksiköiden välillä. Aineisto kerättiin avoimien kyselylomakkeiden avulla jokaisesta yhteistyötahosta. Kyselylomakkeet analysoitiin sisällönanalyysillä, jonka perusteella tehtiin johtopäätöksiä ja tarkasteltiin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kuvantamisyksiköiden välillä. Tulosten havainnollistamiseksi laadittiin taulukot tutkimusongelmien mukaisesti.
Eroavaisuuksia kuvantamistutkimuksen toteuttamisessa eri kuvantamisyksiköiden välillä oli jonkin verran. Kuvausarvoissa mAs –arvot ja kuvausetäisyys vaihtelivat suurestikin, joka voisi johtua kuvausyksiköiden erilaisista röntgenlaitteista. Jokaisessa kuvantamisyksikössä kuvaus pyrittiin toteuttamaan PA –suunnasta, joka on ensisijainen keino säteilyaltistuksen optimoinnissa.
Eri kuvantamisyksiköiden kuvausprotokollien vertailu ja tarkastelu voisi mahdollisesti auttaa kuvantamisyksiköitä oman toimintansa laadun kehittämisessä. Tulevaisuudessa tullaan varmasti tekemään Benchmarking –menetelmän avulla tutkimuksia erilaisista toimintatavoista sairaanhoitopiireittäin, jolloin voitaisiin yhtenäistää hyviä käytäntöjä sairaanhoitopiirien kuvantamisyksiköiden välillä.