Palliatiivinen sedaatio terveyskeskussairaalan osastolla : Teemahaastattelu
Hämäläinen, Sanna (2020)
Hämäläinen, Sanna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001251570
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001251570
Tiivistelmä
Palliatiivinen sedaatio on tajunnan tason alentamista lääkkeellisesti. Palliatiivista sedaatiota voidaan käyttää hoitomuotona silloin, kun potilaan oireet ovat sietämättömät, eikä niitä muilla hoidoilla saada lievitettyä. Sedaatio voi olla väliaikaista tai jatkuvaa, jolloin potilas voidaan sedatoida viimeisiksi elinpäivikseen. Potilaan kuoleminen sedaation aikana herättää monenlaisia ajatuksia, sillä se monesti rinnastetaan eutanasiaan. Palliatiivisen sedaation käytöstä hoitotyössä, on vain vähän tutkimustietoa. Opinnäytetyöni kohdistuu Kainuun erään kunnan terveyskeskussairaalan osastolle. Osastolla toteutetaan palliatiivista sedaatiota lähinnä syöpäpotilaiden vaikeiden oireiden hoidossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien näkemyksiä palliatiivisesta sedaatiosta terveyskeskussairaalan osastolla. Tavoitteena oli kehittää hoitotyötä tuomalla työnantajalle sairaanhoitajien kohtaamia haasteita palliatiivisen sedaation käytöstä esille. Opinnäytetyö toteutui laadullisella tutkimusmenetelmällä. Opinnäytetyön aineiston hankin teemahaastattelun avulla, johon osallistui viisi sairaanhoitajaa. Sairaanhoitajat työskentelevät terveyskeskussairaalan osastolla, että Aliisassa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja, jotka analysoin sisällön analyysillä. Keskeisimpinä asioina opinnäytetyön tuloksissa nousi esille hoitopäätösten laatiminen. Hoitopäätösten puuttumisen katsottiin vähentävän potilaan ja omaisten jaksamista, eikä potilaalla ja omaisilla ole mahdollista valmistautua lähestyvään kuolemaan. Potilaan kärsimys myös pitkittyy, jos hoitopäätökset eivät ole ajan tasalla. Suurin osa haastateltavista oli myös rinnastanut sedaation eutanasiaan, sillä osastolla potilas sedatoidaan viimeisiksi elinpäiviksi. Haastateltavat kertoivat, että sedaatiota pitäisi tuoda enemmän ihmisten tietoisuuteen. Sedaatiota pidettiin kuitenkin hyvänä asiana, jos edellytykset sen käytölle täyttyvät. Palliatiivista sedaatiota käytetään osastolla tilanteissa, joissa muut käytettävissä olevat keinot eivät enää tehoa. Sedaatiolla pyritään rauhoittamaan potilasta ja yleisin syy sedaation antamiselle osastolla on kuolemaan johtavan sairauden rinnalla kipu ja ahdistus. Suurin osa haastateltavista koki, että koulutusta palliatiivisesta hoitotyöstä ja sedaatiosta tulisi lisätä niin sairaanhoitajille kuin lääkäreillekin. Joskus jopa asianmukaisen lääkkeen saaminen potilaalle on hankalaa ellei, lääkäri ole ajan tasalla potilaan tilanteesta. Syövän hoidosta, sen etenemisestä ja oirehoidosta tulisi sairaanhoitajille myös lisätä tietoa. Opinnäytetyön avulla saatiin arvokasta tietoa palliatiivisen sedaation käytöstä hoitotyön näkökulmasta katsottuna. Aikaisempien tutkimusten tulokset tukivat opinnäytetyöni tuloksia, joten tuloksia voidaan hyödyntää kaikissa terveydenhuollon yksiköissä, joissa palliatiivisen hoitotyön osaamista tarvitaan. Keskeisimpinä kehittämisideoina nousi esille hoitopäätökset, koulutus ja sedaation julkisuuteen tuominen.
Jatkotutkimusaiheena voisi samanlaisen tutkimuksen toteuttaa suuremmassa mittakaavassa. Mielenkiintoista olisi myös samankaltainen haastattelu esim. tehohoitoyksikköön, jossa sedaatio on terveyskeskussairaalan osastoa käytetympi hoitomuoto.
Jatkotutkimusaiheena voisi samanlaisen tutkimuksen toteuttaa suuremmassa mittakaavassa. Mielenkiintoista olisi myös samankaltainen haastattelu esim. tehohoitoyksikköön, jossa sedaatio on terveyskeskussairaalan osastoa käytetympi hoitomuoto.