RANUANTIEN SUURALUEEN KYLÄT – : Osallistuminen ja osallisuus päätöksenteossa
Palokangas, Taru (2011)
Palokangas, Taru
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104264858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104264858
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää niitä ongelmakohtia, jotka estävät Ranuantien alueen asukkaita osallistumasta päätöksentekoon. Lisäksi hakemaan ratkaisuja siihen, että osallistuminen on helpompaa ja että päätöksenteossa otetaan huomioon alueen erityispiirteet viihtyisänä asumis- ja työympäristönä. Työssä käsitellään maankäyttöä ja kaavoitusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko kaavoitusratkaisuilla ollut merkitystä kyläläisten näkökulmasta alueiden käyttöön. Alueella on vireillä useita kaavahankkeita. Ohjelmat ovat eri vaiheissa ja tavoitteena on selvittää, miten osallistaminen tapahtuu näiden osalta.
Teoriaosa on kaksijakoinen: Ensimmäisessä osassa käsitellään maankäytön ohjausta valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla ja toisessa osassa käsitellään osallistumista ja osallistamista maankäytön suunnittelussa. Vuoden 2000 alusta tuli voimaan Maankäyttö- ja rakennuslaki, jossa on ohjattu maankäytön suunnitteluun liittyviä osallistumisprosesseja. Osallistumista ja osallistamista tarkastellaan prosessien toteutumisena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusmetodina käytettiin aineistosisältöanalyysia. Aineisto koostui julkisista asiakirjoista, kyläyhdistyksen pöytäkirjoista ja avainhenkilöiden haastatteluista.
Tutkimuksen mukaan alue tarvitsee paikallisista, osaavista ihmisistä kootun sitoutuneen ryhmän kehittämään aluetta kokonaisuudessaan. Alueen asukkaiden osallistuminen helpottuu, kun osallistuminen saadaan reaaliaikaiseksi sähköisiä verkkoja apuna käyttäen. Maankäyttöä voidaan ohjata kevyemmillä ratkaisuilla kuin yleiskaavalla. Vaihtoehtoisia tapoja ovat esimerkiksi kyläsuunnitelmat ja sopimukset maa-alueiden käytöstä. Niiden käyttö ohjaa, mutta ei sido suunnittelijaa.
Teoriaosa on kaksijakoinen: Ensimmäisessä osassa käsitellään maankäytön ohjausta valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla ja toisessa osassa käsitellään osallistumista ja osallistamista maankäytön suunnittelussa. Vuoden 2000 alusta tuli voimaan Maankäyttö- ja rakennuslaki, jossa on ohjattu maankäytön suunnitteluun liittyviä osallistumisprosesseja. Osallistumista ja osallistamista tarkastellaan prosessien toteutumisena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusmetodina käytettiin aineistosisältöanalyysia. Aineisto koostui julkisista asiakirjoista, kyläyhdistyksen pöytäkirjoista ja avainhenkilöiden haastatteluista.
Tutkimuksen mukaan alue tarvitsee paikallisista, osaavista ihmisistä kootun sitoutuneen ryhmän kehittämään aluetta kokonaisuudessaan. Alueen asukkaiden osallistuminen helpottuu, kun osallistuminen saadaan reaaliaikaiseksi sähköisiä verkkoja apuna käyttäen. Maankäyttöä voidaan ohjata kevyemmillä ratkaisuilla kuin yleiskaavalla. Vaihtoehtoisia tapoja ovat esimerkiksi kyläsuunnitelmat ja sopimukset maa-alueiden käytöstä. Niiden käyttö ohjaa, mutta ei sido suunnittelijaa.