Metsälehmus ja sen mikrolisäys
Häyrynen, Rauli (2011)
Häyrynen, Rauli
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104154376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104154376
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tilaaja oli Helsingin kaupungin rakennusvirasto, joka haluaa lisätä metsälehmuksia. Helsingissä käytetään paljon lehmuksia, mutta suurin osa niistä on ollut puistolehmuksia tai muita ulkomaisia lajeja. Työn tavoitteena oli panna alulle metsälehmuksen mikroviljelmä ja tutkia neljän eri kasvatusalustan vaikutusta metsälehmuksen lepotilaisten hanka- ja kärkisilmujen kasvuun. Koska opinnäytetyö kuuluu maisemasuunnittelun koulutusohjelmaan, työn painopiste on metsälehmuksen ominaisuuksien ja käytön esittelyssä, ja mikrolisäys on vain osa sitä.
Metsälehmus on erinomainen puistopuu, joka kasvaa suureksi ja elää pitkään. Se on Suomessa alkuperäinen luonnonkasvi, joten se sopii maisemaan paremmin kuin muut lehmuslajit. Ihminen on vaikuttanut metsälehmuksen harvinaistumiseen, mutta nykyään sitä vaalitaan ainakin koristepuuna. Sen kapeakasvuiset lajikkeet sopivat myös katupuiksi. Merkittäviä tuholaisia metsälehmuksella ei ole, mutta kirvat erittävät tahraavaa mesikastetta. Lehmus myös tyypillisesti lahoaa ontoksi vanhemmiten, mikä luo haastetta puun kunnon arvioijille.
Tutkitut kasvatusalustat olivat LS ja DKW. Kummallakin kokeiltiin sytokiniinihormoneja BAP 1 mg/l ja ZEA 1 mg/l. Aloituspalat huuhdeltiin ensin saippuavedessä, minkä jälkeen ne preparoitiin ja pantiin juoksevan hanaveden alle tunniksi. Lopuksi ne steriloitiin etanolissa ja natriumhypokloriitissa. Osa aloituspaloista saatiin hyödetyistä versoista, jotka steriloitiin samoilla aineilla mutta ilman juoksevalla vedellä huuhtelua. Kumpikaan kasvatusalustoista ei ollut selvästi parempi, vaan kasvuun vaikutti lähinnä käytetty sytokiniini. Kaikki jatkokasvatukseen saadut silmut olivat zeatiinia sisältävillä alustoilla, joten se on metsälehmukselle parempi kasvunsääde kuin bentsyyliaminopuriini. Silmut kasvoivat huonommin kuin hyödetyistä versoista saadut aloituspalat. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että silmut kerättiin lepotilaisina. Jos metsälehmuksen mikroviljelmän aloittaa syksyllä, kannattaa siis käyttää hyödettyjä versoja. Myös muita kasvunsääteitä, etenkin thidiazuronia tulisi kokeilla.
Metsälehmus on erinomainen puistopuu, joka kasvaa suureksi ja elää pitkään. Se on Suomessa alkuperäinen luonnonkasvi, joten se sopii maisemaan paremmin kuin muut lehmuslajit. Ihminen on vaikuttanut metsälehmuksen harvinaistumiseen, mutta nykyään sitä vaalitaan ainakin koristepuuna. Sen kapeakasvuiset lajikkeet sopivat myös katupuiksi. Merkittäviä tuholaisia metsälehmuksella ei ole, mutta kirvat erittävät tahraavaa mesikastetta. Lehmus myös tyypillisesti lahoaa ontoksi vanhemmiten, mikä luo haastetta puun kunnon arvioijille.
Tutkitut kasvatusalustat olivat LS ja DKW. Kummallakin kokeiltiin sytokiniinihormoneja BAP 1 mg/l ja ZEA 1 mg/l. Aloituspalat huuhdeltiin ensin saippuavedessä, minkä jälkeen ne preparoitiin ja pantiin juoksevan hanaveden alle tunniksi. Lopuksi ne steriloitiin etanolissa ja natriumhypokloriitissa. Osa aloituspaloista saatiin hyödetyistä versoista, jotka steriloitiin samoilla aineilla mutta ilman juoksevalla vedellä huuhtelua. Kumpikaan kasvatusalustoista ei ollut selvästi parempi, vaan kasvuun vaikutti lähinnä käytetty sytokiniini. Kaikki jatkokasvatukseen saadut silmut olivat zeatiinia sisältävillä alustoilla, joten se on metsälehmukselle parempi kasvunsääde kuin bentsyyliaminopuriini. Silmut kasvoivat huonommin kuin hyödetyistä versoista saadut aloituspalat. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että silmut kerättiin lepotilaisina. Jos metsälehmuksen mikroviljelmän aloittaa syksyllä, kannattaa siis käyttää hyödettyjä versoja. Myös muita kasvunsääteitä, etenkin thidiazuronia tulisi kokeilla.