KOHTI TASAVERTAISTA KUMPPANUUTTA : Kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvulla Knuutinpuhdon päiväkodissa
Sundell, Mia (2011)
Sundell, Mia
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104144310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104144310
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena oli kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvun aikana Knuutinpuhdon päiväkodissa, joka sijaitsee Nivalassa. Kyseinen varhaiskasvatusyksikkö on erityisesti panostanut kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen. Tavoitteena oli tutkia, miten kasvatuskumppanuus on kehittynyt sekä lasten vanhempien että työntekijöiden näkökulmasta.
Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin BIKVA-arviointimenetelmää mukaillen. Ryhmähaastattelut toteutettiin kolmelle vanhemmalle ja kahdelle työntekijälle. Molemmilla haastattelukerroilla haastateltaville esitettiin samat teemoitetut ja avoimet kysymykset. Kysymykset muotoiltiin siten, että haastateltavat miettivät aiheen, esimerkiksi vanhempien osallisuuden, toteutumista 2000-luvun alussa ja lopussa. Tulokset analysoitiin tukeutuen teoriatietoon koskien kasvatuskumppanuutta.
Tutkimustuloksien mukaan kasvatuskumppanuus kehittyi Knuutinpuhdossa pääasiassa myönteiseen suuntaan. Ainoastaan yhtenä kielteisenä kehitysaskeleena koettiin lapsen yksilöllisen huomioimisen vähentyminen. Uutena käytänteenä oli aloituskeskustelun toteuttaminen perheen kotona, johon vanhemmat olivat tyytyväisiä. Lisäksi vanhempien osallisuus oli vahvistunut, sillä esimerkiksi kasvatuskeskusteluissa vanhempaa kuunneltiin aidosti ja koko perheen tilanne huomioitiin. Vanhempien rooli oli myös erilainen vanhempainilloissa, sillä he saivat itse osallistua keskusteluun, eivätkä vain toimia vastaanottavana osapuolena kuten aikaisemmin. Myös henkilökunnan asenne ja kunnioitus vanhempia kohtaan oli muuttunut suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi.
Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin BIKVA-arviointimenetelmää mukaillen. Ryhmähaastattelut toteutettiin kolmelle vanhemmalle ja kahdelle työntekijälle. Molemmilla haastattelukerroilla haastateltaville esitettiin samat teemoitetut ja avoimet kysymykset. Kysymykset muotoiltiin siten, että haastateltavat miettivät aiheen, esimerkiksi vanhempien osallisuuden, toteutumista 2000-luvun alussa ja lopussa. Tulokset analysoitiin tukeutuen teoriatietoon koskien kasvatuskumppanuutta.
Tutkimustuloksien mukaan kasvatuskumppanuus kehittyi Knuutinpuhdossa pääasiassa myönteiseen suuntaan. Ainoastaan yhtenä kielteisenä kehitysaskeleena koettiin lapsen yksilöllisen huomioimisen vähentyminen. Uutena käytänteenä oli aloituskeskustelun toteuttaminen perheen kotona, johon vanhemmat olivat tyytyväisiä. Lisäksi vanhempien osallisuus oli vahvistunut, sillä esimerkiksi kasvatuskeskusteluissa vanhempaa kuunneltiin aidosti ja koko perheen tilanne huomioitiin. Vanhempien rooli oli myös erilainen vanhempainilloissa, sillä he saivat itse osallistua keskusteluun, eivätkä vain toimia vastaanottavana osapuolena kuten aikaisemmin. Myös henkilökunnan asenne ja kunnioitus vanhempia kohtaan oli muuttunut suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi.