Yksilövastuinen hoitotyö lastenosastolla 9-15 -vuotiaiden lasten sekä vanhempien kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden ja omahoitajuuden toteutumista sairaalan lastenosastolla hoidettavana olevien lasten ja heidän vanhempiensa näkökulmasta, tekemällä heille kyselytutkimus sekä monivalinta- että avoimilla kysymyksillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista hoitoa lapsi saa osastolla yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden mukaisesti sekä miten toteutuu omahoitajuus osastolla. Opinnäytetyön näkökulmaksi valitsin 9-15 vuotiaiden lasten sekä heidän vanhempiensa että pienempien lasten puolesta vastaavien vanhempien kokemukset hoidosta.Kysely potilaille ja vanhemmille suoritettiin alkusyksystä 2008. Kyselylomakkeita jaettiin hoitojakson päättyessä 60 henkilölle. Kyselyyn vastasi 9 lasta ja 17 vanhempaa. Vastausprosentti oli 47 %. Lähes kaikki pitivät omahoitajaa tarpeellisena. Tärkeänä koettiin lapsipotilaiden tarpeiden ja toiveiden huomioiminen ja toteuttaminen sekä hoidon sujuvuudesta ja jatkuvuudesta huolehtiminen. Hoitosuhteessa ajan antaminen, läsnäolo, kuuntelu ja ymmärtäminen koettiin tärkeiksi. Yksilövastuisessa hoitotyössä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta verrattuna vuoteen 2003, jolloin samalla osastolla tehtiin edellinen tutkimus. Jokaisen osastolla olevan tulisi miettiä yksilövastuisen hoitotyön tilannetta ja sitoutumista siihen, Yksilövastuisen hoitotyön tukihenkilöllä olisi tärkeä rooli asian eteenpäin viemisessä. Jatkotutkimuksena voisi syventää aihetta sekä myös hoitajien näkökulman huomioiminen.

The goal of this bachelor’s thesis was to find out the experiences about primary nursing among the patients of the children’s department from the age of 9-15 and that of their parents. The thesis studied also opinions about primary nursing and how to develop it. The research was carried out during autumn in 2008. The questionnaire was delivered 60 respondents at the end of the nursing care period. Accepted replies were 26, 9 from childrens and 17 from parents. Thus, the percentage returned was 47 %. The most common reason for primary nurse absence was due to lack of information about primary nursing. Almost everyone found primary nursing important. The important things were patient’s needs and expectations and taking care of the continous nursing care. The respondents also considered that giving time, presence, listening to the patients and understanding them are important things. This type of study was last carried out in 2003 and the research results also showed that there is not any significant changes in primary nursing compared to the year 2003. Every nurse should think about the situation of primary nursing and their commitment to it. A person who is supporting the primary nursing would have an important role to foster the primary nursing.