Vastasyntyneiden rintakehän paksuuden vaikutus sädeannoksiin thorax-kuvausessa : annosvertailua vastasyntyneiden kesken
Malmström, Christel; Saarinen, Satu (2011)
Malmström, Christel
Saarinen, Satu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104074040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104074040
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, voidaanko vastasyntyneiden lasten thorax-kuvauksesta aiheutuvaa säteilyannosta pienentää. Kaikki lapset ovat rakenteeltaan hieman eri kokoisia, vaikka painaisivatkin yhtä paljon. Tutkimuksen tarkoitus oli verrata eri lasten säteilyannoksia ja miettiä voidaanko säderasitusta pienentää valitsemalla kuvausarvot potilaan paksuuden mukaan, painon sijasta. Tutkimuksen työstämiseen kuului muun muassa annoslaskujen laskeminen, niiden arvioiminen kerättyä tutkimusmateriaalia hyväksikäyttäen ja perehtyminen säteilyn erilasiin vaikutuksiin niin vastasyntyneillä kuin yleiselläkin tasolla.
Kun tarkastelimme painoja ja rintakehän paksuuksia, totesimme, että rintakehän paksuus ei kasva lineaarisesti suhteessa painoon. Emme siis voi olettaa että tietynpainoisella lapsella rintakehän paksuus olisi tietty ja kasvanut painon mukaan. Havaitsimme, että samankokoisten vauvojen rintakehän paksuuksissa on eroja. Tämän vuoksi tulimme pohdinnoissamme lopputulokseen, että ei voida yksiselitteisesti nimetä menetelmää, jolla vastasyntyneet tulisi kuvata.
Kiinnitimme huomiota annoslaskuja laskiessamme niiden poikkeavuuksiin. Toisinaan, vaikka kyseessä oli kaksi tarkalleen samankokoista vauvaa, saattoi tutkimuksesta aiheutuneet annokset poiketa toisistaan selvästi. FFD:llä (Film Focus Distance) oli tutkimuksessamme vahva merkitys, sillä se ei ollut jokaisessa tutkimuksessa vakio. Tämä vääristi tutkimustuloksia, sillä etäisyyden muutoksella on dramaattinen vaikutus säteilyannokseen. Vertasimme kyseisen paikan säteilyannosia lasten thorax-tutkimusten vertailutasoihin. Pohdimme myös potilaiden tutkimusten s-arvoja. Vertasimme niitä FFD-etäisyyksiin ja tutkimuksista saatuihin sädeannnoksiin. Huomasimme, että FFD vaikuttaa suoraan myös s-arvoon. Pohdimme s-arvon kautta myös tutkimuksessa käytettyä säteilynmäärää.
Tutkimukselle oli vahva tarve, sillä säteily on aina vaarallista. Erityisen tästä tutkimuksesta tekee se, että kuvattavat potilaat olivat vastasyntyneitä vauvoja, joita kuvataan yleensä paljon. Kuvantamisessa on äärimmäisen tärkeää noudattaa optimointiperiaatetta, jonka mukaan säteilynkäytöstä aiheutuva säteilyaltistus on pidettävä niin alhaisena kuin kohtuudella on mahdollista.
Kun tarkastelimme painoja ja rintakehän paksuuksia, totesimme, että rintakehän paksuus ei kasva lineaarisesti suhteessa painoon. Emme siis voi olettaa että tietynpainoisella lapsella rintakehän paksuus olisi tietty ja kasvanut painon mukaan. Havaitsimme, että samankokoisten vauvojen rintakehän paksuuksissa on eroja. Tämän vuoksi tulimme pohdinnoissamme lopputulokseen, että ei voida yksiselitteisesti nimetä menetelmää, jolla vastasyntyneet tulisi kuvata.
Kiinnitimme huomiota annoslaskuja laskiessamme niiden poikkeavuuksiin. Toisinaan, vaikka kyseessä oli kaksi tarkalleen samankokoista vauvaa, saattoi tutkimuksesta aiheutuneet annokset poiketa toisistaan selvästi. FFD:llä (Film Focus Distance) oli tutkimuksessamme vahva merkitys, sillä se ei ollut jokaisessa tutkimuksessa vakio. Tämä vääristi tutkimustuloksia, sillä etäisyyden muutoksella on dramaattinen vaikutus säteilyannokseen. Vertasimme kyseisen paikan säteilyannosia lasten thorax-tutkimusten vertailutasoihin. Pohdimme myös potilaiden tutkimusten s-arvoja. Vertasimme niitä FFD-etäisyyksiin ja tutkimuksista saatuihin sädeannnoksiin. Huomasimme, että FFD vaikuttaa suoraan myös s-arvoon. Pohdimme s-arvon kautta myös tutkimuksessa käytettyä säteilynmäärää.
Tutkimukselle oli vahva tarve, sillä säteily on aina vaarallista. Erityisen tästä tutkimuksesta tekee se, että kuvattavat potilaat olivat vastasyntyneitä vauvoja, joita kuvataan yleensä paljon. Kuvantamisessa on äärimmäisen tärkeää noudattaa optimointiperiaatetta, jonka mukaan säteilynkäytöstä aiheutuva säteilyaltistus on pidettävä niin alhaisena kuin kohtuudella on mahdollista.