Defusing-ohjaajan opas Haartmanin sairaalalle
Kaivola, Hanna; Selander, Mia (2019)
Kaivola, Hanna
Selander, Mia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121832
Tiivistelmä
Purkukeskustelu (defusing) ja jälkipuinti (debriefing) ovat osa Critical Incident
Stress Management- eli CISM-menettelyä, jolla pyritään ryhmämuotoisella vertaistuella
edistämään traumaattisista tilanteista palautumista ja ehkäisemään
posttraumaattisten reaktioiden syntymistä. Menettely on suunnattu henkilöstölle,
joka altistuu ammatissaan potentiaalisesti traumaattisille tapahtumille. Purkukeskustelun
tai jälkipuinnin tarve määrittyy olosuhteiden, ei esimerkiksi tilanteessa
mukana olleiden henkilökohtaisten ominaisuuksien, mukaan.
Auttaja-ammateissa inhimillisyyden säilyttäminen vaatii aktiivista työtä, sillä vaarana
on kyynistyminen. Ryhmässä tapahtuvalla itsereflektiolla on tutkimusten
mukaan myönteinen vaikutus niin hoitajan mielenterveyden kuin hänen henkisen
hyvinvointinsakin ylläpitämiseen ja parantamiseen. Tätä työskentelyä hoitohenkilökunnan
on työtehtäviin liittyen tehokkainta tehdä työpaikalla ja työajalla.
Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia tilauksesta Haartmanin sairaalan
käyttöön defusing-opas eli opas purkukeskustelun ohjaajille. Toinen opinnäytetyön
tekijöistä oli 11 vertaisohjaajan muodostaman jälkipurkuryhmän puheenjohtajana
tullut tietoiseksi oppaan tarpeesta.
Opas laadittiin keräämällä yhteen Mia Selanderin perehdytyskoulutuksista ja kriisityöaiheisilta
luennoilta sekä alan keskeisestä suomenkielisestä kirjallisuudesta
saadut purkukeskustelujen ohjaamista koskevat tiedot. Oppaan rakenne suunniteltiin
tukemaan oikeaoppista purkukeskustelumenettelyä. Oppaasta pyydettiin
vaiheittain palautetta kohderyhmältä ja lopuksi purkukeskusteluohjaajien kouluttajalta.
Saadut palautteet on huomioitu oppaan lopullisessa versiossa. This thesis was produced in co-operation with the Haartman Hospital, Helsinki.
The purpose of this practice-based thesis was to provide a written guide for
Haartman hospital Defusing Group facilitators. One of the writers has been chairing
the group for the last two years and has thus become aware of the need for
a written guide.
The guide includes information gathered from literature and from trainings and
lectures. Its structure was formulated to support the correct form of the defusing
method. Feedback was gathered in several stages from both the Defusing Group
members and then one of their trainers. All the acquired feedback was considered
and some of it was used to create the final version of the guide.
Both defusing and debriefing are parts of the Critical Incident Stress Management
(CISM) protocol. It is a protocol used to prevent post-traumatic reactions and to
recover from these reactions. It has been developed specifically for professionals
who are at risk in becoming subject to potentially traumatic events. The need for
a defusing session is defined by circumstances, not the personal qualities of the
persons involved.
Helping professions require active work to maintain humanity and to avoid becoming
cynical. According to studies, group-based self-reflection has a positive
effect on nurses’ mental health as well as their mental wellbeing. Such reflective
work is efficient when done at the workplace during working hours.
Stress Management- eli CISM-menettelyä, jolla pyritään ryhmämuotoisella vertaistuella
edistämään traumaattisista tilanteista palautumista ja ehkäisemään
posttraumaattisten reaktioiden syntymistä. Menettely on suunnattu henkilöstölle,
joka altistuu ammatissaan potentiaalisesti traumaattisille tapahtumille. Purkukeskustelun
tai jälkipuinnin tarve määrittyy olosuhteiden, ei esimerkiksi tilanteessa
mukana olleiden henkilökohtaisten ominaisuuksien, mukaan.
Auttaja-ammateissa inhimillisyyden säilyttäminen vaatii aktiivista työtä, sillä vaarana
on kyynistyminen. Ryhmässä tapahtuvalla itsereflektiolla on tutkimusten
mukaan myönteinen vaikutus niin hoitajan mielenterveyden kuin hänen henkisen
hyvinvointinsakin ylläpitämiseen ja parantamiseen. Tätä työskentelyä hoitohenkilökunnan
on työtehtäviin liittyen tehokkainta tehdä työpaikalla ja työajalla.
Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia tilauksesta Haartmanin sairaalan
käyttöön defusing-opas eli opas purkukeskustelun ohjaajille. Toinen opinnäytetyön
tekijöistä oli 11 vertaisohjaajan muodostaman jälkipurkuryhmän puheenjohtajana
tullut tietoiseksi oppaan tarpeesta.
Opas laadittiin keräämällä yhteen Mia Selanderin perehdytyskoulutuksista ja kriisityöaiheisilta
luennoilta sekä alan keskeisestä suomenkielisestä kirjallisuudesta
saadut purkukeskustelujen ohjaamista koskevat tiedot. Oppaan rakenne suunniteltiin
tukemaan oikeaoppista purkukeskustelumenettelyä. Oppaasta pyydettiin
vaiheittain palautetta kohderyhmältä ja lopuksi purkukeskusteluohjaajien kouluttajalta.
Saadut palautteet on huomioitu oppaan lopullisessa versiossa.
The purpose of this practice-based thesis was to provide a written guide for
Haartman hospital Defusing Group facilitators. One of the writers has been chairing
the group for the last two years and has thus become aware of the need for
a written guide.
The guide includes information gathered from literature and from trainings and
lectures. Its structure was formulated to support the correct form of the defusing
method. Feedback was gathered in several stages from both the Defusing Group
members and then one of their trainers. All the acquired feedback was considered
and some of it was used to create the final version of the guide.
Both defusing and debriefing are parts of the Critical Incident Stress Management
(CISM) protocol. It is a protocol used to prevent post-traumatic reactions and to
recover from these reactions. It has been developed specifically for professionals
who are at risk in becoming subject to potentially traumatic events. The need for
a defusing session is defined by circumstances, not the personal qualities of the
persons involved.
Helping professions require active work to maintain humanity and to avoid becoming
cynical. According to studies, group-based self-reflection has a positive
effect on nurses’ mental health as well as their mental wellbeing. Such reflective
work is efficient when done at the workplace during working hours.