Puhutaan kuolemasta : Käsittelyssä kuolemanpelko, menetelmänä Death Cafe

Abstract

Monimuotoisen opinnäytetyömme tarkoitus on monialaiseen tutkimustietoon perustuen rakentaa kuoleman kulttuurihistoriallinen viitekehys sekä määritellä kuolemanpelko ilmiönä. Tietoa voidaan hyödyntää vanhusten ja heidän omaistensa kuolemanpelosta johtuvien ongelmien tunnistamisessa sekä pelkoa lieventävien keinojen löytämisessä ja kehittämisessä.

Opinnäytetyömme toiminnallisena osuutena järjestimme työelämäyhteistyökumppanimme Jyränkölän Setlementti ry:n kanssa 8.11.2018 Death Cafe -tilaisuuden, jossa testasimme puhumista kuolemanpelon hälventämiskeinona. Tilaisuudessa oli mahdollisuus keskustella kuolemaan ja kuolemiseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista kahvin ja kakun äärellä. Tilaisuuteen osallistui 13 henkilöä, joista 9 kuului vanhustyön kohderyhmään. Selvitimme osallistujien suhdetta kuolemanpelkoon jakamalle heille kirjallisen kyselyn, jonka toisena osana oli Collett-Lester Fear of Death Scale ja toisena osana kysymykset, jotka koskivat Death Cafe –tilaisuutta, sen soveltuvuutta menetelmäksi kuolemanpelon hälventämiseen, osallis-tujien kokemuksia kuolemanpelosta ja kuolemaan saattamisesta. Vastausprosentti oli 100.

Sekä monialainen, ajankohtainen tutkimuskirjallisuus että aikalaismateriaalit osoittivat puhumisen merkitystä koskevat ajatuksemme paikkansapitäväksi. Tämä näyttäytyi todeksi myös Death Cafe -tilaisuuteen, Kuoleman kahvilaamme, osallistuneiden ikäihmisten palautteiden valossa. Kuolemanpelkokyselymme vastausten mukaan elämänkokemukset ja ikä tuovat vanhuksille resilienssiä suhteessa kuolemaan ja kuolemanpelkoon.

Kuolemasta puhuminen ei välttämättä ole helppoa. Kokemuksemme mukaan vanhustyötä tekevien ammattilaisten kuolemasta puhumisen taidot ovat vaihtelevia. Ammatillisissa ohjeistuksissa puheen merkitys on nykyään huomioitu, mutta käytännön osaaminen vaatii vielä huomattavaa parannusta. Puhumistilanteissa korostuu ammattilaisen arviointi- ja kohtaamisosaaminen.