Venäjän vaikuttamistoimet Ukrainassa: paikallisväestön näkökulmia ja tulkintoja
Norvanto, Elisa; Ruotsalainen, Heidi; Schroderus, Jukka-Pekka (2019)
Norvanto, Elisa
Ruotsalainen, Heidi
Schroderus, Jukka-Pekka
Suomen sotatieteellinen seura
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648389
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648389
Tiivistelmä
Kevättä 2014 voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana Euroopan turvallisuusympäristössä Venäjän aloittaessa Krimin valtauksen hyödyntäen perinteisiä ja ei-perinteisiä sodankäynnin keinoja. Konfliktin laukaisevana tekijänä pidetään Ukrainan halua siirtyä vahvemmin lännen vaikutuspiiriin sekä tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan unionin (EU) kanssa. Marraskuussa 2013 vallassa oleva presidentti Janukovitš kuitenkin kieltäytyi allekirjoittamasta Ukrainan ja EU:n välistä lähentymissopimusta. Tästä seurasi kuukausia kestäneet Euromaiden mielenosoitukset Kiovassa, jotka johtivat arviolta noin 100 ukrainalaisen kuolemaan.
Venäjän toimista Ukrainassa on käytetty termiä ”hybridiuhka” ja ”hybridi- sodankäynti”, sillä se käytti poliittisia, sotilaallisia, taloudellisia, sosiaalisia ja informatiivisia keinoja strategisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. (Puistola & Lalu 1/2015, 1–2.) Venäjä käyttää vaikuttamisoperaatioissaan jo tsaarin ajalta periytyneitä keinoja, jotka jalostuivat neuvostoaikana. Tekninen kehitys, erityisesti kybertoimintaympäristö, on mahdollistanut keinovalikoiman laajene- misen. Venäjän on todettu nousseen yhdeksi maailman suurimmista kybervakoilun toimijoista. Venäjä tiedusteli Ukrainan tietojärjestelmiä ja käytti jo Georgiassa testattuja haittaohjelmia ja kokemuksia hyväkseen operaatiossa. (Iasiello 2017, 51–63.) Krimin valtauksen aikana, vuonna 2014 Venäjä hyödynsi laajasti kybertoimintaympäristöä informaatiovaikuttamisen väylänä osana kokonaisstrategiaansa, ja rakensi vaihtoehtoisia narratiiveja sekä todellisuuksia Krimin valtaukseen johtavista tapahtumista, onnistuen näin hämmentämään ukrainalaisia ja Euroopan yhteisöä. Kaikkiaan Venäjän vaikutus Ukrainassa on ollut voimakasta, ja se on integroitunut valtionhallinnon eri tasoille. Tästä syystä vaikuttaminen Ukrainassa ennen Krimin valtausta on ollut kustannustehokasta ja suhteellisen helppoa.
Useat tutkijat ja analyytikot ovat jälkikäteen todenneet, että ennusmerkit Venäjän suunnitelmista Ukrainan valtaamiseksi olivat olleet havaittavissa jo pitkään. Miksi sitten Venäjän helmikuussa 2014 operoimat hyökkäykset tulivat ukrainalaisille ja länsimaille yllätyksenä? Vai havaitsiko paikallisväestö kuitenkin muutoksia arjessaan ja ympäristössään ennen ”vihreiden miesten” ilmaantumista? Entä millaisia tulkintoja he näille muutoksille antoivat, ja olisiko niiden perusteella voitu aloittaa tarvittavat vastatoimenpiteet Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainan sodan ennaltaehkäisemiseksi?
Tässä artikkelissa tarkastelemme Krimin valtausta edeltäviä tapahtumia Ukrainan kansalaisten näkökulmasta. Haastatteluihin ja aiempaan tutkimukseen perustuen kuvataan, miten ja millaisia Venäjän kybertoimintaympäristössä tapahtuvia vaikuttamiskeinoja ukrainalaiset havaitsivat, ja millaisia tulkintoja he
niille antoivat. Tutkimusaineisto koostuu 18 ukrainalaisen asiantuntijan haastattelusta. Tarkastelumme lähtökohtana on, että Venäjän toimia Ukrainassa voidaan kuvata hybridisodankäynniksi, jossa kyberulottuvuutta käytettiin hyväksi strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Venäjän toimista Ukrainassa on käytetty termiä ”hybridiuhka” ja ”hybridi- sodankäynti”, sillä se käytti poliittisia, sotilaallisia, taloudellisia, sosiaalisia ja informatiivisia keinoja strategisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. (Puistola & Lalu 1/2015, 1–2.) Venäjä käyttää vaikuttamisoperaatioissaan jo tsaarin ajalta periytyneitä keinoja, jotka jalostuivat neuvostoaikana. Tekninen kehitys, erityisesti kybertoimintaympäristö, on mahdollistanut keinovalikoiman laajene- misen. Venäjän on todettu nousseen yhdeksi maailman suurimmista kybervakoilun toimijoista. Venäjä tiedusteli Ukrainan tietojärjestelmiä ja käytti jo Georgiassa testattuja haittaohjelmia ja kokemuksia hyväkseen operaatiossa. (Iasiello 2017, 51–63.) Krimin valtauksen aikana, vuonna 2014 Venäjä hyödynsi laajasti kybertoimintaympäristöä informaatiovaikuttamisen väylänä osana kokonaisstrategiaansa, ja rakensi vaihtoehtoisia narratiiveja sekä todellisuuksia Krimin valtaukseen johtavista tapahtumista, onnistuen näin hämmentämään ukrainalaisia ja Euroopan yhteisöä. Kaikkiaan Venäjän vaikutus Ukrainassa on ollut voimakasta, ja se on integroitunut valtionhallinnon eri tasoille. Tästä syystä vaikuttaminen Ukrainassa ennen Krimin valtausta on ollut kustannustehokasta ja suhteellisen helppoa.
Useat tutkijat ja analyytikot ovat jälkikäteen todenneet, että ennusmerkit Venäjän suunnitelmista Ukrainan valtaamiseksi olivat olleet havaittavissa jo pitkään. Miksi sitten Venäjän helmikuussa 2014 operoimat hyökkäykset tulivat ukrainalaisille ja länsimaille yllätyksenä? Vai havaitsiko paikallisväestö kuitenkin muutoksia arjessaan ja ympäristössään ennen ”vihreiden miesten” ilmaantumista? Entä millaisia tulkintoja he näille muutoksille antoivat, ja olisiko niiden perusteella voitu aloittaa tarvittavat vastatoimenpiteet Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainan sodan ennaltaehkäisemiseksi?
Tässä artikkelissa tarkastelemme Krimin valtausta edeltäviä tapahtumia Ukrainan kansalaisten näkökulmasta. Haastatteluihin ja aiempaan tutkimukseen perustuen kuvataan, miten ja millaisia Venäjän kybertoimintaympäristössä tapahtuvia vaikuttamiskeinoja ukrainalaiset havaitsivat, ja millaisia tulkintoja he
niille antoivat. Tutkimusaineisto koostuu 18 ukrainalaisen asiantuntijan haastattelusta. Tarkastelumme lähtökohtana on, että Venäjän toimia Ukrainassa voidaan kuvata hybridisodankäynniksi, jossa kyberulottuvuutta käytettiin hyväksi strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.