Autonominen työvuorosuunnittelu työhyvinvoinnin tukemiseksi, ohje Työterapinen yhdistys ry:lle
Korhonen, Henna M (2019)
Korhonen, Henna M
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226414
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226414
Tiivistelmä
Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat mielekäs työ turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä ja työntekijän hyvinvointi. Työhyvinvointia voidaan lisätä hyvällä johtamisella, työyhteisössä vallitsevalla ilmapiirillä ja työntekijöiden ammattitaidolla. Myös työn ja muun elämän yhteensovittamisella on suuri merkitys työntekijän työhyvinvoinnille. Työhyvinvoinnin vaikutukset näkyvät muun muassa työntekijän työhön paneutumisessa ja sitoutumisessa, jotka puolestaan vaikuttavat koko organisaation toimintaan.
Autonominen työvuorosuunnittelu tarkoittaa sitä, että työntekijät voivat itse suunnitella omat työvuoronsa. Suunnittelussa on otettava kuitenkin huomioon sekä työnantajan tarpeet, yhteisöllisyys, työaikalaki että voimassa oleva työehtosopimus. Nämä asiat yhdessä luovat raamit onnistuneelle autonomiselle työvuorosuunnittelulle. Autonomisen työvuorosuunnittelun tavoitteena on työntekijän työhyvinvoinnin parantaminen ja työn sekä muun elämän yhteensovittaminen.
Opinnäytetyö tehtiin kehittämistyönä ja sen tilaajana toimii Työterapinen yhdistys ry. Kehittämistyöni tarkoitus oli tehdä selkeä kirjallinen ohje, joka helpottaa autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja sen toteutusta. Kehittämistyöni tavoitteena oli edistää työntekijöiden työhyvinvointia ja helpottaa esimiesten roolia työvuorojen suunnittelussa.
Opinnäytetyöhön käytettiin luotettavaa ja laadukasta tutkimusnäyttöä työhyvinvoinnista ja autonomisen työvuorosuunnittelun merkityksestä siihen. Kehittämistyö tehtiin konstruktiivisen mallin mukaisesti, jossa prosessi jakaantuu seitsemään eri vaiheeseen. Vaiheet olivat aloitus-, suunnittelu-, esi-, työstö-, tarkistus- ja viimeistelyvaihe. Viimeisenä vaiheena oli valmis tuotos. Konstruktiivisen mallin käyttö sopi kehittämistyölle siksi, koska tehtävänä oli luoda jokin konkreettinen tuotos, kuten tässä työssä ohje. Kehittämistyöni tuotoksen, eli ohjeen, sisältö rakennettiin työaikalain, yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen ja yhdistyksessä sovittujen asioiden pohjalta.
Autonominen työvuorosuunnittelu tarkoittaa sitä, että työntekijät voivat itse suunnitella omat työvuoronsa. Suunnittelussa on otettava kuitenkin huomioon sekä työnantajan tarpeet, yhteisöllisyys, työaikalaki että voimassa oleva työehtosopimus. Nämä asiat yhdessä luovat raamit onnistuneelle autonomiselle työvuorosuunnittelulle. Autonomisen työvuorosuunnittelun tavoitteena on työntekijän työhyvinvoinnin parantaminen ja työn sekä muun elämän yhteensovittaminen.
Opinnäytetyö tehtiin kehittämistyönä ja sen tilaajana toimii Työterapinen yhdistys ry. Kehittämistyöni tarkoitus oli tehdä selkeä kirjallinen ohje, joka helpottaa autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja sen toteutusta. Kehittämistyöni tavoitteena oli edistää työntekijöiden työhyvinvointia ja helpottaa esimiesten roolia työvuorojen suunnittelussa.
Opinnäytetyöhön käytettiin luotettavaa ja laadukasta tutkimusnäyttöä työhyvinvoinnista ja autonomisen työvuorosuunnittelun merkityksestä siihen. Kehittämistyö tehtiin konstruktiivisen mallin mukaisesti, jossa prosessi jakaantuu seitsemään eri vaiheeseen. Vaiheet olivat aloitus-, suunnittelu-, esi-, työstö-, tarkistus- ja viimeistelyvaihe. Viimeisenä vaiheena oli valmis tuotos. Konstruktiivisen mallin käyttö sopi kehittämistyölle siksi, koska tehtävänä oli luoda jokin konkreettinen tuotos, kuten tässä työssä ohje. Kehittämistyöni tuotoksen, eli ohjeen, sisältö rakennettiin työaikalain, yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen ja yhdistyksessä sovittujen asioiden pohjalta.