Omaishoitomuistiperheiden tarpeita vastaava lyhytaikaishoito : Omaishoitomuistiperheiden ja lyhytaikaishoidon parissa työskentelevien hoitajien näkökulma.

Abstract

Arcadan (2012) julkaisussa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2014) sekä sosiaali- ja terveysministeriön raportissa (2019) ilmenee, että noin puolet omaishoitajan vapaisiin oikeutetuista omaishoitajista ei käytä heille kuuluvaa lakisääteistä lomaoikeutta. Syitä lomaoikeuden käyttämättömyyteen oli huoli hoidettavan jättämisestä hoitoon ja toisaalta hoidettavan haluttomuus mennä hoitoon. Omaishoitajat myös kokivat työnsä omaishoitajana valuvan hukkaan, jos hoidettava palaa lyhytaikaishoidosta huonompikuntoisena kotiin kuin oli sinne lähtiessään.

Tämän laadullisen tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kartoittaa minkälainen intervalli- eli lyhytaikaishoito kannustaisi omaishoitajaa viemään hoidettava hoitoon, mitä lyhytaikaishoidon tulisi sisältää, jotta se tukisi muistisairauteen sairastuneen halukkuutta mennä hoitoon ja tukisi samalla sairastuneen toimintakykyä.

Kehittämistyössä haastateltiin kahdeksan virallista omaishoitomuistiperhettä (muistisairauteen sairastunut ja hänen läheisensä) lyhytaikaishoidon kokemuksista ja toiveista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Lisäksi kehittämistyössä toteutettiin kaksi kehittämistyöpajaa, joissa osallisina oli kolme muistiperhettä ja kolme lyhytaikaishoidossa työskentelevää hoitajaa. Työpajoissa kehitettiin yhteiskehittelyn keinoin lyhytaikaishoitoa vastaamaan palvelua käyttävien tarpeita. Työpajat toteutettiin yhdessä keskisuuressa uusimaalaisessa kaupungissa.

Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Haastatteluista nousi neljä pääkohtaa: ympäristön merkitys, toiminnan merkitys, kokonaisvaltainen henkilökunnan osaaminen ja omaishoitajien tuntemusten aktiivinen huomioonottaminen. Nämä pääkohdat toimivat pohjana yhteiskehittämiselle.

Kehittämistyöpajoissa luotiin teoriatiedon ja haastatteluiden tulosten pohjalta ehdotus hyvän lyhytaikaishoidon tuntomerkeistä. Näitä olivat mm. laitosmaisuuden purkaminen ja pienemmät lyhytaikaishoidon yksiköt, kodin ja lyhytaikaishoitoyksikön välinen tiivis yhteistyö ja tiedonvaihto, riittävästi ohjattua toimintaa ja jokaisen muistiperheen yksilöllisen tarpeen huomioiminen. Aihe on tärkeä, sillä lyhytaikaishoidon kehittyminen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi vaatisi huomiota ja tahtotilaa. Tärkeänä kehittämisen kohteena näen myös työikäisenä muistisairauteen sairastuneiden lyhytaikaishoidon kehittämisen, sillä myös heitä hoitavien omaishoitajien on saatava vapaata oman jaksamisensa tueksi.