”Näyttää siltä, että sielumme on jollakin tavalla sävellajien ja rytmien sukulainen – Sielulla on oma harmonia.”: Pythagoraan, Platonin ja Aristoteleen näkemyksiä musiikista ja harmoniasta.

Abstract

Länsimaisen musiikin alkujuuret ovat antiikin Kreikan filosofien musiikki- ja harmonianäkemyksissä, löydöissä ja teorioissa. Nykypäivän hektisessä maailmassa unohdetaan helposti jatkuvuuden sekä asioiden syvyyden ymmärtämisen merkitys. Tämä tuottaa helposti pintatietoa, joka ei ole kytköksissä historiaan, jolloin opettaminenkin muuttuu pinnalliseksi eikä opettajana voi tarjota syvempää tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Opinnäytetyöni vastaa tähän syvempään tietoon perehtymisen tarpeeseen. Tavoitteena tutkielmallani on koota suuntaa antava tietopaketti antiikin filosofien Pythagoraan, Platonin ja Aristoteleen musiikillisista ja harmonisista näkemyksistä. Sitä kautta työ antaa lukijalle tarttumapintaa aiheeseen, joka voi tuntua vaikeasti tavoiteltavalta. Tavoitteena on myös madaltaa lukijan kynnystä perehtyä aiheeseen syvemmin.

Tutkielman tietoperustana on kirjallisuuskatsaus. Aineistona on käytetty suomen- ja englanninkielistä tutkimustietoa ja kirjallisuutta, jota olen kerännyt niin internetistä kuin painetuista lähteistäkin. Fenomenologinen lähestymistapa näkyy antiikin filosofien näkemysten heijastuksina nykypäivään ja omiin kokemuksiini sekä ennakko-oletusteni muutoksina. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi keskittyy filosofien suoriin viittauksiin musiikista sekä niihin heidän teorioihinsa ja ajatteluunsa, jotka vaikuttavat heidän näkemyksiinsä musiikista ja harmoniasta.

Kirjallisuuskatsauksen lopputuloksena on edellä mainittujen filosofien teorioista ja näkemyksistä koottu teos, joka voi toimia lukijalle johdantona syvempään tutustumiseen. Yhteenvetona on, että sekä musiikin että harmonian olemassaolon merkitys on antiikin filosofien keskuudessa koettu erittäin merkittävänä. Niiden vaikutus filosofien maailmankatsomukseen, yhteiskuntaan ja ihmisen elämään on koettu suurena. Filosofien näkemysten ja löytöjen vaikutus näkyy vielä nykypäivänkin musiikin maailmassa nuottikirjoituksen, intervallien käytön, harmonian ja tunneilmaisun tarpeen kautta.

Jatkotutkimukseen voisi kerätä aineistoa Sokrateen, Arkhytasin, Damonin ja Boëthiuksen musiikillisista filosofioista sekä laajentaa aineistoa ottaen mukaan saksan-, italian- ja kreikankielisiä tutkimuksia sekä syventää englanninkielistä aineistoa.