Hemolyysi-indeksin verifiointi kemian ja immunokemian tutkimuksille
Koskinen, Netta; Nevalampi, Kati (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223954
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli määrittää, minkä asteinen hemolyysi vaikuttaa tutkittavien analyyttien mittaustuloksiin kliinisesti merkitsevästi ja luoda hemolyysi-indeksille raja-arvot Siemens Healthineersin Atellica® Solution -laitteelle. Työ toteutettiin HUSLAB-talon automaatiolaboratoriossa Helsingin Meilahdessa.
Opinnäytetyötä varten valmistettiin neljä eritasoista hepariiniplasmapoolia, yksi fluoridioksalaattiplasmapooli, kaksi EDTA-plasmapoolia ja hemolysaatti. Pooleista valmistettiin hemolysaattilaimennossarjat, joihin lisättiin kasvavina pitoisuuksina hemolysaattia. Sarjoihin lisättiin myös vettä. Hepariininäytesarjoista analysoitiin AFOS, ALAT, ASAT, CK, CRP, haptoglobiini, kalium, LD, CK-MBm ja myoglobiini kahtena rinnakkaisena mittauksena. Fluoridioksalaattinäytesarjasta analysoitiin laktaatti ja EDTA-näytesarjoista ammoniumioni kahtena rinnakkaisena mittauksena. Tulokset analysoitiin Microsoft Excel -taulukko-ohjelmaa käyttäen. Hemolyyttisille näytteille laskettiin variaatiokertoimet Dahlbergin menetelmällä. Hemoglobiinipitoisuuksien raja-arvot määritettiin HUSLABin sisäisen variaatiokertoimen laatutavoitteiden perusteella analyyttikohtaisesti. Hemolyysin aiheuttaman häiriön suuruutta tarkasteltiin erotuksen ja eroprosentin avulla referenssitasoon verraten.
Hemolyysi ei aiheuttanut kliinisesti merkittävää poikkeamaa myoglobiini- ja CRP-tuloksiin. LD-, kalium-, ammoniumioni- ja ASAT-pitoisuudet nousivat merkittävästi jo alhaisilla hemoglobiinipitoisuuksilla (alle 0,5 g/l). ALAT- ja CK-pitoisuudet nousivat merkittävästi kohtalaisilla hemoglobiinipitoisuuksilla (alle 1,5 g/l). Laktaattipitoisuus nousi merkittävästä hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 4 g/l. AFOS-pitoisuus laski merkittävästi hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 1,5 g/l ja haptoglobiinipitoisuus laski hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 0,2 g/l. Haptoglobiini-, CRP- ja myoglobiinitutkimuksissa analyytin pitoisuustasolla ei ollut vaikutusta hemolyysin aiheuttaman häiriön suuruuteen. ALAT-, AFOS-, ASAT-, CK- ja LD-tutkimuksissa hemolyysi aiheutti suhteellisesti suuremman muutoksen matalilla analyyttipitoisuuksilla korkeisiin verrattuna.
Analyyttien pitoisuuden nousu johtui tyypillisesti punasolujen sisältämistä komponenteista. Spektrofotometrisen interferenssin vaikutus tuloksiin arvioitiin melko pieneksi. Opinnäytetyössä tuotetut tulokset ovat sovellettavissa Atellica® Solution -laitteelle konfiguroitavina hemolyysi-indeksin rajoina.
Opinnäytetyötä varten valmistettiin neljä eritasoista hepariiniplasmapoolia, yksi fluoridioksalaattiplasmapooli, kaksi EDTA-plasmapoolia ja hemolysaatti. Pooleista valmistettiin hemolysaattilaimennossarjat, joihin lisättiin kasvavina pitoisuuksina hemolysaattia. Sarjoihin lisättiin myös vettä. Hepariininäytesarjoista analysoitiin AFOS, ALAT, ASAT, CK, CRP, haptoglobiini, kalium, LD, CK-MBm ja myoglobiini kahtena rinnakkaisena mittauksena. Fluoridioksalaattinäytesarjasta analysoitiin laktaatti ja EDTA-näytesarjoista ammoniumioni kahtena rinnakkaisena mittauksena. Tulokset analysoitiin Microsoft Excel -taulukko-ohjelmaa käyttäen. Hemolyyttisille näytteille laskettiin variaatiokertoimet Dahlbergin menetelmällä. Hemoglobiinipitoisuuksien raja-arvot määritettiin HUSLABin sisäisen variaatiokertoimen laatutavoitteiden perusteella analyyttikohtaisesti. Hemolyysin aiheuttaman häiriön suuruutta tarkasteltiin erotuksen ja eroprosentin avulla referenssitasoon verraten.
Hemolyysi ei aiheuttanut kliinisesti merkittävää poikkeamaa myoglobiini- ja CRP-tuloksiin. LD-, kalium-, ammoniumioni- ja ASAT-pitoisuudet nousivat merkittävästi jo alhaisilla hemoglobiinipitoisuuksilla (alle 0,5 g/l). ALAT- ja CK-pitoisuudet nousivat merkittävästi kohtalaisilla hemoglobiinipitoisuuksilla (alle 1,5 g/l). Laktaattipitoisuus nousi merkittävästä hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 4 g/l. AFOS-pitoisuus laski merkittävästi hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 1,5 g/l ja haptoglobiinipitoisuus laski hemoglobiinipitoisuuden ollessa yli 0,2 g/l. Haptoglobiini-, CRP- ja myoglobiinitutkimuksissa analyytin pitoisuustasolla ei ollut vaikutusta hemolyysin aiheuttaman häiriön suuruuteen. ALAT-, AFOS-, ASAT-, CK- ja LD-tutkimuksissa hemolyysi aiheutti suhteellisesti suuremman muutoksen matalilla analyyttipitoisuuksilla korkeisiin verrattuna.
Analyyttien pitoisuuden nousu johtui tyypillisesti punasolujen sisältämistä komponenteista. Spektrofotometrisen interferenssin vaikutus tuloksiin arvioitiin melko pieneksi. Opinnäytetyössä tuotetut tulokset ovat sovellettavissa Atellica® Solution -laitteelle konfiguroitavina hemolyysi-indeksin rajoina.