Loppuverryttelyn vaikutus koripalloilijoiden palautumiseen
Marttila, Juuso; Tuominen, Johannes (2019)
Marttila, Juuso
Tuominen, Johannes
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823055
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa, jonka perusteella opinnäytetyön työelämäkumppani Tampereen Pyrintö pystyisi muokkaamaan koripalloilijoiden valmennusta kohti kuormituksen ja palautumisen tasapainon huomioivaa suuntaa. Interventioksi muotoutui lajiharjoitusten jälkeen tehty staattinen venyttely ja tutkimuskysymykseksi, miten loppuverryttely vaikuttaa palautumiseen.
Opinnäytetyö suoritettiin empiirisenä ja kokeellisena tutkimuksena, jossa seurattiin staattisen verryttelyn vaikutuksia palautumiseen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen Pyrinnön koripallojoukkueen kanssa. Joukkue koostui a-juniori-ikäisistä, eli 17-19 vuotiaista pelaajista, joista tutkimukseen valikoitui yhteensä kuusi pelaajaa. Pelaajien palautumista harjoituksista ilman loppuverryttelyä verrattiin palautumiseen loppuverryttelyn jälkeen.
Tehdyn tutkimuksen perusteella loppuverryttelyllä ei ollut vaikutusta palautumiseen. Kuitenkin esimerkiksi loppuverryttelyn yhteydessä tapahtunut sosiaalinen kanssakäyminen saattaa vaikuttaa positiivisesti kuormituksesta palautumiseen. Tutkimus myös osoitti, että kaikilla osallistuneilla pelaajilla kuormitus-palautumistasapaino oli positiivinen tutkimusviikkojen aikana. Näin ollen pelaajat palautuivat riittävästi harjoitusten kuormituksesta, ja kehittävä harjoittelu on mahdollista.
Palautumisen näkökulmasta staattinen venyttely loppuverryttelynä ei tämän tutkimuksen mukaan siis tuota tuloksia, mutta venyttelyllä on kuitenkin monia muita vaikutuksia muun muassa liikkuvuuteen. Palautumisen näkökulmasta laadukas ja riittävä uni, tasapainoinen ravitsemus ja kuormituksen hallinta ovat avainasemassa. Jatkotutkimusten kannalta sosiaalisen kanssakäymisen vaikutuksista palautumiseen olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa.
Opinnäytetyö suoritettiin empiirisenä ja kokeellisena tutkimuksena, jossa seurattiin staattisen verryttelyn vaikutuksia palautumiseen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen Pyrinnön koripallojoukkueen kanssa. Joukkue koostui a-juniori-ikäisistä, eli 17-19 vuotiaista pelaajista, joista tutkimukseen valikoitui yhteensä kuusi pelaajaa. Pelaajien palautumista harjoituksista ilman loppuverryttelyä verrattiin palautumiseen loppuverryttelyn jälkeen.
Tehdyn tutkimuksen perusteella loppuverryttelyllä ei ollut vaikutusta palautumiseen. Kuitenkin esimerkiksi loppuverryttelyn yhteydessä tapahtunut sosiaalinen kanssakäyminen saattaa vaikuttaa positiivisesti kuormituksesta palautumiseen. Tutkimus myös osoitti, että kaikilla osallistuneilla pelaajilla kuormitus-palautumistasapaino oli positiivinen tutkimusviikkojen aikana. Näin ollen pelaajat palautuivat riittävästi harjoitusten kuormituksesta, ja kehittävä harjoittelu on mahdollista.
Palautumisen näkökulmasta staattinen venyttely loppuverryttelynä ei tämän tutkimuksen mukaan siis tuota tuloksia, mutta venyttelyllä on kuitenkin monia muita vaikutuksia muun muassa liikkuvuuteen. Palautumisen näkökulmasta laadukas ja riittävä uni, tasapainoinen ravitsemus ja kuormituksen hallinta ovat avainasemassa. Jatkotutkimusten kannalta sosiaalisen kanssakäymisen vaikutuksista palautumiseen olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa.