Biokaasun kuljetus maakaasuverkostoon: kaasumaisen biokaasun putkisiirron ja nesteytetyn biokaasun autokuljetuksen vertailu
Kärki, Satu; Kuningas, Essi (2011)
Kärki, Satu
Kuningas, Essi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103223476
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103223476
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö suoritettiin toimeksiantona Gasum Oy:lle. Työn tarkoituksena oli tarkastella ja vertailla biokaasun kahta mahdollista kuljetusvaihtoehtoa jalostuslaitokselta maakaasun siirtoverkkoon. Työssä käytettiin lähtötietoina Nastolaan suunnitteilla olevan biokaasun jalostuslaitoksen alustavia kustannusarvioita ja suunnitteluun liittyviä muita tietoja. Gasum Oy halusi selvityksen siitä, kumpi siirtomenetelmistä on taloudellisesti ja ekologisesti edullisempi, kun muuttujana on kuljetettavan matkan pituus.
Jalostettu biokaasu voidaan siirtää jakelua varten maakaasuverkkoon joko kaasumaisena kiinteää putkea pitkin tai kuljettaa autokuljetuksena keskitetyn syötön pisteeseen nestemäisessä muodossa. Työssä selvitettiin näiden kahden siirtomenetelmän ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Kummallekin menetelmälle laskettiin prosessista syntyvä kokonaishiilijalanjälki, kokonaiskustannukset ja kokonaisenergiankulutus, minkä jälkeen tuloksia voitiin tarkastella graafisen esityksen avulla syöttämällä muuttujan eri arvoja laskentataulukkoon.
Työn tuloksena saatiin selville kilometrimääräiset leikkauspisteet, jolloin toinen kuljetusmenetelmä muuttuu toista edullisemmaksi kustannusten, hiilijalanjäljen ja energiatehokkuuden osalta. Vastaukseksi tutkimuskysymykseen saatiin, että putkisiirto on parempi siirtomuoto aina noin 25…30 kilometrin etäisyydelle saakka. Paremmuutta rajaa ainoastaan kustannustehokkuus, sillä kahdella muulla kriteerillä, ympäristövaikutusten ja energiatehokkuuden suhteen, putkisiirto on tarkasteluetäisyyden koko matkalla parempi vaihtoehto.
Jalostettu biokaasu voidaan siirtää jakelua varten maakaasuverkkoon joko kaasumaisena kiinteää putkea pitkin tai kuljettaa autokuljetuksena keskitetyn syötön pisteeseen nestemäisessä muodossa. Työssä selvitettiin näiden kahden siirtomenetelmän ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Kummallekin menetelmälle laskettiin prosessista syntyvä kokonaishiilijalanjälki, kokonaiskustannukset ja kokonaisenergiankulutus, minkä jälkeen tuloksia voitiin tarkastella graafisen esityksen avulla syöttämällä muuttujan eri arvoja laskentataulukkoon.
Työn tuloksena saatiin selville kilometrimääräiset leikkauspisteet, jolloin toinen kuljetusmenetelmä muuttuu toista edullisemmaksi kustannusten, hiilijalanjäljen ja energiatehokkuuden osalta. Vastaukseksi tutkimuskysymykseen saatiin, että putkisiirto on parempi siirtomuoto aina noin 25…30 kilometrin etäisyydelle saakka. Paremmuutta rajaa ainoastaan kustannustehokkuus, sillä kahdella muulla kriteerillä, ympäristövaikutusten ja energiatehokkuuden suhteen, putkisiirto on tarkasteluetäisyyden koko matkalla parempi vaihtoehto.