Kätilöiden kokemukset traumaattisen tapahtuman jälkihoidosta Kymenlaakson keskussairaalan synnytysyksikössä: ”Miksi aina tarvitsee olla se sisar hento valkoinen, joka kaiken kestää?”
Niemelä, Hannamari (2019)
Niemelä, Hannamari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622556
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622556
Tiivistelmä
Traumaattisten tapahtumien psykologisia vaikutuksia kätilöiden hyvinvointiin on tutkittu laajasti kansainvälisesti, mutta heidän kokemuksiaan tapahtumien jälkihoidosta vain vähän. Tutkimusten mukaan traumaattisille tapahtumille altistuminen on yleistä kätilöiden työssä, ja tapahtumilla on pitkäaikaisia vaikutuksia heihin. Osa altistuneista kokeekin eriasteisia traumaperäisen stressin ja stressihäiriön oireita. Tapahtuman seurauksena voi kuitenkin tapahtua ammatillista kasvua ja oppimista. Ammatillisella koulutuksella, tuella ja neuvonnalla voidaan vaikuttaa kätilöiden selviytymiseen traumaattisista tapahtumista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa synnytysyksikössä työskentelevien kätilöiden kokemuksia traumaattisten tapahtumien käsittelystä työyhteisössä. Tavoitteena oli tutkia, millaiset tapahtumat koetaan käsittelyä vaativiksi ja kuinka stressaavat tilanteet vaikuttavat kätilöihin, sekä miten heitä pystyttäisin paremmin auttamaan tapahtumien jälkeen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Kymenlaakson keskussairaalan synnytysyksikössä. Aineiston keruu toteutettiin viitenä ryhmäkeskusteluna, joihin osallistui yhteensä 16 yksikössä työskentelevää kätilöä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittavat, että käsittelyä kaipaavat traumaattiset tapahtumat ovat sekä synnytykseen että työntekijään liittyviä. Tapahtumilla on henkilökohtaisia ja ammatillisia vaikutuksia kätilöihin. Kätilöt ovat käsitelleet tapahtumia epävirallisesti työpaikalla ja virallisesti ammatillisen avun kanssa, mutta tapahtumia on myös jätetty käsittelemättä. He toivoivat tapahtumien käsittelyä varten yhtenäistä toimintamallia sekä erilaisia tapoja virallista ja epävirallista käsittelyä varten.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että traumaattisilla tapahtumilla on vaikutusta kätilöiden sekä henkilökohtaiseen että ammatilliseen hyvinvointiin. Kätilöt kokevat traumaattiset tilanteet eri tavoin, joten tapahtuman jälkeisen tuen tulisi keskittyä kätilön kokemukseen tapahtumasta eikä itse tapahtumaan. Työyhteisön tarjoaman keskusteluavun kehittäminen, koulutus ja toimintamallin kehittäminen tuelle tapahtuman käsittelyä varten auttavat kätilöitä selviytymään paremmin traumaattisista tapahtumista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa synnytysyksikössä työskentelevien kätilöiden kokemuksia traumaattisten tapahtumien käsittelystä työyhteisössä. Tavoitteena oli tutkia, millaiset tapahtumat koetaan käsittelyä vaativiksi ja kuinka stressaavat tilanteet vaikuttavat kätilöihin, sekä miten heitä pystyttäisin paremmin auttamaan tapahtumien jälkeen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Kymenlaakson keskussairaalan synnytysyksikössä. Aineiston keruu toteutettiin viitenä ryhmäkeskusteluna, joihin osallistui yhteensä 16 yksikössä työskentelevää kätilöä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittavat, että käsittelyä kaipaavat traumaattiset tapahtumat ovat sekä synnytykseen että työntekijään liittyviä. Tapahtumilla on henkilökohtaisia ja ammatillisia vaikutuksia kätilöihin. Kätilöt ovat käsitelleet tapahtumia epävirallisesti työpaikalla ja virallisesti ammatillisen avun kanssa, mutta tapahtumia on myös jätetty käsittelemättä. He toivoivat tapahtumien käsittelyä varten yhtenäistä toimintamallia sekä erilaisia tapoja virallista ja epävirallista käsittelyä varten.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että traumaattisilla tapahtumilla on vaikutusta kätilöiden sekä henkilökohtaiseen että ammatilliseen hyvinvointiin. Kätilöt kokevat traumaattiset tilanteet eri tavoin, joten tapahtuman jälkeisen tuen tulisi keskittyä kätilön kokemukseen tapahtumasta eikä itse tapahtumaan. Työyhteisön tarjoaman keskusteluavun kehittäminen, koulutus ja toimintamallin kehittäminen tuelle tapahtuman käsittelyä varten auttavat kätilöitä selviytymään paremmin traumaattisista tapahtumista.