Pelkkää puhetta? Omakielisen ohjauksen merkitys JADE -toimintakeskuksessa
Heinipuro, Pia; Posio, Meritta (2019)
Heinipuro, Pia
Posio, Meritta
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten omakielinen ohjaus tukee ikääntyvän maahan muuttaneen arkea. Työn teoriaosuudessa tarkasteltiin kotouttamistyön tavoitteita ja kielen sekä hyvinvoinnin merkitystä ikääntyvän maahan muuttaneen kannalta. Opinnäytetyön tilaajana toimi Helsingissä toimiva JADE - toimintakeskus. JADE -toimintakeskus tarjoaa asiakaslähtöistä, omakielistä ryhmätoimintaa yli 50-vuotiaille maahan muuttaneille.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Aineistona olivat JADE -toimintakeskuksen omakielisten keskusteluryhmien osallistujien haastattelut. Haastateltavia oli kolmessa ryhmässä yhteensä 17 henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ryhmähaastattelutilanteessa. Haastatteluista kerätty aineisto käsiteltiin pääasiassa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Loppuvaiheessa aineiston käsitteellistämisen tukena hyödynsimme myös teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.
Tuloksista kävi ilmi, että kieli on sidoksissa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja arjen toimijuuden osatekijöihin. Kieli vaikutti näihin osatekijöihin joko vahvistavasti tai heikentävästi. Omakielinen ohjaus sekä mahdollisuus keskustella yhteiseksi koetulla kielellä edistivät monipuolisesti tiedonsaantia sekä antoivat edellytykset oppia uutta. Vastaavasti yhteiseksi koettu kieli mahdollisti vertaistuen hyödyn sekä sosiaalisten suhteiden syntymisen torjuen samalla yksinäisyyttä.
Arjen hyvinvointi edellyttää yhteisen ymmärryksen ja yhteiseksi koetun kielen tai omakielisen ohjauksen. Arjen hyvinvointi muodostuu siitä, että ikääntyvä maahan muuttanut voi tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja hänellä on mahdollisuus muodostaa itselleen mieluisia sosiaalisia suhteita. Omakielinen ohjaus mahdollistaa tiedon lisääntymisen ja sen kautta terveyttä koskevien itsenäisten valintojen tekemisen.
Yhteiseksi koettu kieli tai omakielinen ohjaus poistavat esteitä, joita suomen kielen osaamattomuus tuottaa. Kielitietoisuuden lisääminen etenkin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa edistäisi kielellisen heikkouden tunnustamista ja vahvistaisi siten myös sujuvaa tiedonantoa. On myös tarkasteltava sitä, mitä asioita kotouttamistyön tavoitteina voidaan ikääntyvien vieraskielisten kohdalla pitää merkityksellisinä. Ikääntyvät maahan muuttaneet eivät ole homogeeninen väestönosa, joten tämä tulisi huomioida myös palveluissa, joissa heidät kohdataan.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Aineistona olivat JADE -toimintakeskuksen omakielisten keskusteluryhmien osallistujien haastattelut. Haastateltavia oli kolmessa ryhmässä yhteensä 17 henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ryhmähaastattelutilanteessa. Haastatteluista kerätty aineisto käsiteltiin pääasiassa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Loppuvaiheessa aineiston käsitteellistämisen tukena hyödynsimme myös teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.
Tuloksista kävi ilmi, että kieli on sidoksissa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja arjen toimijuuden osatekijöihin. Kieli vaikutti näihin osatekijöihin joko vahvistavasti tai heikentävästi. Omakielinen ohjaus sekä mahdollisuus keskustella yhteiseksi koetulla kielellä edistivät monipuolisesti tiedonsaantia sekä antoivat edellytykset oppia uutta. Vastaavasti yhteiseksi koettu kieli mahdollisti vertaistuen hyödyn sekä sosiaalisten suhteiden syntymisen torjuen samalla yksinäisyyttä.
Arjen hyvinvointi edellyttää yhteisen ymmärryksen ja yhteiseksi koetun kielen tai omakielisen ohjauksen. Arjen hyvinvointi muodostuu siitä, että ikääntyvä maahan muuttanut voi tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja hänellä on mahdollisuus muodostaa itselleen mieluisia sosiaalisia suhteita. Omakielinen ohjaus mahdollistaa tiedon lisääntymisen ja sen kautta terveyttä koskevien itsenäisten valintojen tekemisen.
Yhteiseksi koettu kieli tai omakielinen ohjaus poistavat esteitä, joita suomen kielen osaamattomuus tuottaa. Kielitietoisuuden lisääminen etenkin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa edistäisi kielellisen heikkouden tunnustamista ja vahvistaisi siten myös sujuvaa tiedonantoa. On myös tarkasteltava sitä, mitä asioita kotouttamistyön tavoitteina voidaan ikääntyvien vieraskielisten kohdalla pitää merkityksellisinä. Ikääntyvät maahan muuttaneet eivät ole homogeeninen väestönosa, joten tämä tulisi huomioida myös palveluissa, joissa heidät kohdataan.