Lisää vetovoimaa sosiaalialan vanhustyöhön
Honkonen, Anniina (2019)
Honkonen, Anniina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121764
Tiivistelmä
Vanhustyön vetovoimaisuutta on tutkittu aiemmin hoitotyön opiskelijoiden ja ammattilaisten näkökulmaan painottuen. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön näkökulmana on vanhustyön vetovoimaisuus ja siihen vaikuttaminen sosiaalialan koulutuksen ja opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millainen käsitys sosiaalialan opiskelijoilla on vanhuksista ja vanhustyöstä? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat vanhustyön vetovoimaisuuteen sosiaalialan opiskelijoiden näkökulmasta? ja 3) Miten sosionomikoulutus vaikuttaa vanhustyön kiinnostavuuteen?
Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmin kyselynä ja työpajana. Kysely toteutettiin Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksen sosiaalialan opiskelijoille (n=100). Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden näkemyksiä vanhustyön kiinnostavuudesta ja vetovoimaisuudesta sekä koulutuksen merkityksestä vanhustyöhön suuntautumisessa. Opiskelijat arvostavat ikääntyneitä ja vanhustyötä, mutta vain harva on kiinnostunut työskentelemään alalla. Ikääntyneet nähdään aktiivisina toimijoina mutta vanhustyö niin henkisesti kuin fyysisesti raskaana, alipalkattuna ja ylityöllistettynä alana. Vanhustyössä vetovoimaa lisäävinä tekijöinä nähtiin työn ihmisläheisyys ja itsenäisyys, asiakkaat ja työkaverit. Sosiaalialan koulutukseen toivottiin lisää vanhustyön opintoja, kiinnostavia projekteja ja vanhustyön markkinointia sekä tietoa sosionomin työnkuvasta niin vanhustyössä kuin sosiaalialalla.
Kyselyn tulosten perusteella toteutettiin ideointityöpaja yhdessä Vantaan kaupungin vanhuspalveluiden kanssa. Työpajassa tuotiin esille selkeä tarve organisaatioiden väliselle yhteistyölle ja nimetyille yhteyshenkilöille, nykyisten käytäntöjen kehittämiselle sekä houkuttelevan, onnistuneen ja monipuolisen markkinoinnin ja viestinnän toteuttamiselle vanhustyöhön liittyen. Keskeisiksi teemoiksi nousivat myös sosionomin työnkuvan selkeyttäminen opiskelijoille sekä työelämään sidottujen aiheiden konkreettisuus.
Kehittämistyön lopussa esitellään toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan edistää vanhustyön näkyvyyttä sosiaalialan koulutuksessa ja siten lisätä opiskelijoiden tietämystä ja kiinnostusta vanhustyötä kohtaan. Ehdotuksissa tuodaan esille työelämän monipuolinen esillä olo, eri organisaatioiden tiivis yhteistyö mutta myös opiskelijoiden ajatusten ja ideoiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa. Ehdotuksissa on sekä konkreettisia, nopeasti toteuttavia ideoita että pidemmän aikavälin ideoita, joita mikä tahansa organisaatio voi halutessaan hyödyntää. Vanhustyön vetovoimaisuuden kehittäminen on maanlaajuinen haaste, jonka ratkomiseen tarvitaan yksikkö-, organisaatio- ja toimialarajoja ylittävää yhteistyötä.
Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmin kyselynä ja työpajana. Kysely toteutettiin Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksen sosiaalialan opiskelijoille (n=100). Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden näkemyksiä vanhustyön kiinnostavuudesta ja vetovoimaisuudesta sekä koulutuksen merkityksestä vanhustyöhön suuntautumisessa. Opiskelijat arvostavat ikääntyneitä ja vanhustyötä, mutta vain harva on kiinnostunut työskentelemään alalla. Ikääntyneet nähdään aktiivisina toimijoina mutta vanhustyö niin henkisesti kuin fyysisesti raskaana, alipalkattuna ja ylityöllistettynä alana. Vanhustyössä vetovoimaa lisäävinä tekijöinä nähtiin työn ihmisläheisyys ja itsenäisyys, asiakkaat ja työkaverit. Sosiaalialan koulutukseen toivottiin lisää vanhustyön opintoja, kiinnostavia projekteja ja vanhustyön markkinointia sekä tietoa sosionomin työnkuvasta niin vanhustyössä kuin sosiaalialalla.
Kyselyn tulosten perusteella toteutettiin ideointityöpaja yhdessä Vantaan kaupungin vanhuspalveluiden kanssa. Työpajassa tuotiin esille selkeä tarve organisaatioiden väliselle yhteistyölle ja nimetyille yhteyshenkilöille, nykyisten käytäntöjen kehittämiselle sekä houkuttelevan, onnistuneen ja monipuolisen markkinoinnin ja viestinnän toteuttamiselle vanhustyöhön liittyen. Keskeisiksi teemoiksi nousivat myös sosionomin työnkuvan selkeyttäminen opiskelijoille sekä työelämään sidottujen aiheiden konkreettisuus.
Kehittämistyön lopussa esitellään toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan edistää vanhustyön näkyvyyttä sosiaalialan koulutuksessa ja siten lisätä opiskelijoiden tietämystä ja kiinnostusta vanhustyötä kohtaan. Ehdotuksissa tuodaan esille työelämän monipuolinen esillä olo, eri organisaatioiden tiivis yhteistyö mutta myös opiskelijoiden ajatusten ja ideoiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa. Ehdotuksissa on sekä konkreettisia, nopeasti toteuttavia ideoita että pidemmän aikavälin ideoita, joita mikä tahansa organisaatio voi halutessaan hyödyntää. Vanhustyön vetovoimaisuuden kehittäminen on maanlaajuinen haaste, jonka ratkomiseen tarvitaan yksikkö-, organisaatio- ja toimialarajoja ylittävää yhteistyötä.