Turvallisuusviranomaisten kehittämisnäkemyksiä maanalaisista paikkatiedoista
Sumanen, Jussi (2019)
Sumanen, Jussi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111321163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111321163
Tiivistelmä
Turvallisuusviranomaiset tarvitsevat toimintaympäristöstään ajantasaista tietoa kaikissa olosuhteissa. Käyttäjät tuntevat kaupunkialueiden maanalaisten rakenteiden paikkatietoja ja tietomalleja heikosti maanpäällisiin verrattuina. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää julkisten maanalaisten tilojen paikkatietojen kehittämismahdollisuuksia turvallisuusviranomaisten näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin käytössä olevia tietoja ja käyttäjien niille asettamia vaatimuksia. Työssä haluttiin myös kartoittaa viranomaisyhteistyön mahdollisuuksia ja vertailla eri viranomaisten käsityksiä paikkatietojen julkisuudesta ja avoimuudesta.
Tutkimus rajattiin koskemaan Helsingin alueen maanalaisia tiloja. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja se toteutettiin haastatteluin ja kirjallisuustutkimuksena. Paikkatietojen käyttäjistä haastateltiin Puolustusvoimien, poliisin, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ja sisäministeriön asiantuntijoita sekä tiedon tuottajista Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialaa.
Analyysin tuloksena todettiin Helsingin maanalaisten paikkatietojen olevan hyvin viranomaisten käytössä. Tulosten mukaan tietoa käytetään tilannekuvan muodostamisessa sekä yhdistämällä sitä muihin kaupunkialueen paikkatietoihin. Nykyisten aineistojen sijaintitiedoissa ja täydellisyydessä havaittiin olevan puutteita, samoin kuin niistä johdettujen tuotteiden hahmottamisessa. Aineistojen sisältämistä ominaisuustiedoista toivottiin monipuolisempia etenkin tukemaan maan alla tapahtuvaa liikettä ja toimintaa. Lisäksi kaivattiin paikkatietoa, josta voidaan tuottaa todenmukaisempia simulaatioita. Paikkatiedon viranomaisyhteistyön koettiin olevan nykyisellään toimivaa, mutta vaativan edelleen kehittämistä ja koordinointia. Paikkatietojen avoimessa jakamisessa korostettiin turvallisuuskriittisen tiedon tunnistamisen merkitystä.
Maanalainen paikkatieto on yksi suunnitellun turvallisuusviranomaisten paikkatietoalustan keskeinen aineisto, mutta tiedonkeruun kehittämisen esteenä nähdään yhtenäisten käytäntöjen puute. Näitä käytäntöjä ja määrityksiä kehittämällä ja turvallisuusviranomaisten näkemyksiä laajemmin tutkimalla ja huomioimalla voidaan tuottaa aineistokokonaisuuksia turvaamaan yhteiskuntaa niin normaali- kuin poikkeusoloissa.
Tutkimus rajattiin koskemaan Helsingin alueen maanalaisia tiloja. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja se toteutettiin haastatteluin ja kirjallisuustutkimuksena. Paikkatietojen käyttäjistä haastateltiin Puolustusvoimien, poliisin, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ja sisäministeriön asiantuntijoita sekä tiedon tuottajista Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialaa.
Analyysin tuloksena todettiin Helsingin maanalaisten paikkatietojen olevan hyvin viranomaisten käytössä. Tulosten mukaan tietoa käytetään tilannekuvan muodostamisessa sekä yhdistämällä sitä muihin kaupunkialueen paikkatietoihin. Nykyisten aineistojen sijaintitiedoissa ja täydellisyydessä havaittiin olevan puutteita, samoin kuin niistä johdettujen tuotteiden hahmottamisessa. Aineistojen sisältämistä ominaisuustiedoista toivottiin monipuolisempia etenkin tukemaan maan alla tapahtuvaa liikettä ja toimintaa. Lisäksi kaivattiin paikkatietoa, josta voidaan tuottaa todenmukaisempia simulaatioita. Paikkatiedon viranomaisyhteistyön koettiin olevan nykyisellään toimivaa, mutta vaativan edelleen kehittämistä ja koordinointia. Paikkatietojen avoimessa jakamisessa korostettiin turvallisuuskriittisen tiedon tunnistamisen merkitystä.
Maanalainen paikkatieto on yksi suunnitellun turvallisuusviranomaisten paikkatietoalustan keskeinen aineisto, mutta tiedonkeruun kehittämisen esteenä nähdään yhtenäisten käytäntöjen puute. Näitä käytäntöjä ja määrityksiä kehittämällä ja turvallisuusviranomaisten näkemyksiä laajemmin tutkimalla ja huomioimalla voidaan tuottaa aineistokokonaisuuksia turvaamaan yhteiskuntaa niin normaali- kuin poikkeusoloissa.