Psyykkinen tuki geneettisessä raskaudenkeskeytyksessä

Abstract

Raskaudenkeskeytyksen läpikäyminen on kriisi koko perheelle. Hoitohenkilökunnan tarjoama tuki sairaalaympäristössä on ehdottoman tärkeää psyykkisen hyvinvoinnin jatkuvuudelle jo silloin, kun keskeytys tulee ensi kerran puheenaiheeksi. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ihminen on kokonaisuus fyysistä, henkistä ja sosiaalista kokonaisuutta, joten eri osa-alueet on otettava huomioon. Psyykkisen tuen tarjoaminen perheelle hoitavalta taholta on arvokasta ja sitä tulisi antaa laadukkaasti keskeytykseen johtaneista syistä riippumatta. Suomenkielistä tutkimustietoa psyykkisen tuen merkityksestä geneettisen keskeytyksen kokeneilta naisilta ja perheiltä ei juurikaan ole. Saimme pyynnön kerätä jo olemassa olevaa tutkimustietoa aiheeseen liittyen ja pian aineistoa valikoitaessa kävi ilmi, että luotettavat ja kriteerit täyttävät materiaalit olivat englanninkielellä.

Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata geneettisistä syistä keskeytykseen päätyneiden perheiden psyykkisen tuen tarvetta sekä merkitystä ja tuoda esiin tuen tarjoamisen erilaisia muotoja. Tavoitteenamme on kerätä tietoa ja kokemuksia kirjallisuudesta sekä tehdyistä tutkimuksista geneettiseen keskeytykseen päätyneiden perheiden psyykkisen tuen tarpeesta ja tuottaa kuvailevaa tietoa hoitohenkilökunnalle erilaisista tutkimuksista yhteen koottuna, jota he voivat hyödyntää asiakkaan psyykkistä tuen tarvetta arvioidessaan ja tukea antaessaan. Aiheemme on tilaustyö Oulun Yliopistolliselta sairaalalta.

Valitsimme tutkimusmenetelmäksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen ja käytimme tutkimustulosten analysointiin induktiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston keräämiseen käytimme tietokantoja kuten: Cochrane-, Ebsco-, Elsevier Science Direct- sekä Pub-med. Lopullinen aineistomme koostui näistä tietokannoista valituista tutkimuksista, joita on yhteensä kahdeksan.

Tutkimustulokset olivat pääpiirteittäin samankaltaisia sen suhteen, kuinka naiset kokivat psyykkisen tuen tärkeyden ja merkityksen hyvinvointinsa kannalta. Eniten painoarvoa sai kiireettömyyden tunne ja hoitohenkilökunnan läsnäolo, jolloin naiset kokivat tulleensa parhaiten kuulluksi ja ymmärretyksi. Tutkimuksissa toivottiin, että keskeytyspäätöksen tehnyt nainen sekä hänen koko perhe kohdattaisiin ilman ennakkoluuloja ja -asenteita empaattisella sekä avoimella vuorovaikutuksella.