KOKEMUKSIA NAISERITYISESTÄ PÄIHDEKUNTOUTUKSESTA –”MIESTEN SEURASSA EN OLISI VARMAAN AVANNUT EDES SUUTANI”
Riihimäki, Roosa; Kinnunen, Minna (2019)
Riihimäki, Roosa
Kinnunen, Minna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110820826
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110820826
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kokemuksia naiserityisestä päihdekuntoutuksesta Hoitokoti Tuhkimossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin negatiivisia ja väkivaltaisia kokemuksia naisten elämässä, Tuhkimoon päätymistä sekä kokemuksia kuntoutuksesta. Naiserityinen päihdekuntoutus on pelkästään naisille suunnattua päihdekuntoutusta, jossa otetaan huomioon sukupuolen tuomat ominaisuudet. Tutkimuksen aihe muotoiltiin yhdessä Tuhkimon henkilökunnan kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin tutkimukseen narratiiveina eli tarinoina. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistui 14 Tuhkimon entistä asiakasta. Tutkimukseen osallistuneet naiset kirjoittivat tarinansa nimettöminä Webropol-kyselyssä.
Jokaisesta tarinasta nousi esiin jonkinlaista väkivaltaa, henkistä, fyysistä tai seksuaalista.
Opinnäytetyössämme sana väkivalta on kuvaamassa yläkäsitteenä muun muassa henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista ja hengellistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Väkivaltakokemuksia oli lapsuudesta ja nuoruudesta mutta myös päihdemaailmasta. Tarinoiden mukaan naisilla oli jäänyt hyviä kokemuksia naiserityisestä kuntoutuksesta, ja monet pitivät naiserityistä päihdetyötä tarpeellisena. Naisten kesken asioista puhuminen koettiin helpommaksi ja moni naisista uskoi, ettei olisi sekayhteisössä saanut kerrottua vaikeista asioista. Jatkotutkimus- ja kehittämisideoiksi nostettiin mieserityisyyden tutkiminen, naiserityisyyden tutkiminen työntekijöiden näkökulmasta ja naiseuden määrittely nyky-yhteiskunnassa. This thesis researches female-specific substance abuse rehabilitation at nursing home Hoitokoti Tuhkimo. The research examines women’s experiences of abuse, ending up in Tuhkimo and experiences of the rehabilitation. Female-specific substance abuse rehabilitation is a very interesting concept. However, it is still very rare and researching it makes it more visible. The subject of the study was worked on together with the personnel of Tuhkimo.
The thesis was made as a qualitative research. The material was collected as narratives. The collected material was analyzed by content analysis. 14 former clients of Tuhkimo participated in the survey. The participants wrote their stories anonymously via the Webropol- survey and reporting tool.
In each story, some sort of violence, mental, physical or sexual came to fruition. There were violent experiences from childhood and youth, but also from the time of substance abuse.
According to the stories, women had good experiences with female-specific rehabilitation, and many of them found it necessary. Many of the women felt that it was easier to talk about difficult things between women than it would have been with men.
In the thesis, some further research and development ideas were pointed out. They were research of male-specific work, research of female-specific work from the employees' point of view and the definition of femininity in modern society.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin tutkimukseen narratiiveina eli tarinoina. Kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistui 14 Tuhkimon entistä asiakasta. Tutkimukseen osallistuneet naiset kirjoittivat tarinansa nimettöminä Webropol-kyselyssä.
Jokaisesta tarinasta nousi esiin jonkinlaista väkivaltaa, henkistä, fyysistä tai seksuaalista.
Opinnäytetyössämme sana väkivalta on kuvaamassa yläkäsitteenä muun muassa henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista ja hengellistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Väkivaltakokemuksia oli lapsuudesta ja nuoruudesta mutta myös päihdemaailmasta. Tarinoiden mukaan naisilla oli jäänyt hyviä kokemuksia naiserityisestä kuntoutuksesta, ja monet pitivät naiserityistä päihdetyötä tarpeellisena. Naisten kesken asioista puhuminen koettiin helpommaksi ja moni naisista uskoi, ettei olisi sekayhteisössä saanut kerrottua vaikeista asioista. Jatkotutkimus- ja kehittämisideoiksi nostettiin mieserityisyyden tutkiminen, naiserityisyyden tutkiminen työntekijöiden näkökulmasta ja naiseuden määrittely nyky-yhteiskunnassa.
The thesis was made as a qualitative research. The material was collected as narratives. The collected material was analyzed by content analysis. 14 former clients of Tuhkimo participated in the survey. The participants wrote their stories anonymously via the Webropol- survey and reporting tool.
In each story, some sort of violence, mental, physical or sexual came to fruition. There were violent experiences from childhood and youth, but also from the time of substance abuse.
According to the stories, women had good experiences with female-specific rehabilitation, and many of them found it necessary. Many of the women felt that it was easier to talk about difficult things between women than it would have been with men.
In the thesis, some further research and development ideas were pointed out. They were research of male-specific work, research of female-specific work from the employees' point of view and the definition of femininity in modern society.