Eurooppalainen tutkintamääräys: tutkintamääräyksen vahvistamismenettelyn vaikutukset kansainvälisten rikosten tutkintaan Suomessa
Fagerström, Hans (2019)
Fagerström, Hans
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102420153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102420153
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten eurooppalainen tutkintamääräys ja tutkintamääräyksen vahvistamismenettely ovat vaikuttaneet poliisin suorittamaan esitutkintaan kansainvälisissä rikosasioissa sekä avun pyytämiseen vieraalta valtiolta. Tutkimus rajattiin koskemaan poliisin muihin Euroopan maihin tekemiä tutkintamääräyksiä ja oikeusapupyyntöjä todisteiden hankkimistarkoituksessa. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita ja haastateltaviksi valittiin viisi tutkinnanjohtajaa eliittiotannan perusteella. Suoritetuista haastatteluista tehtiin sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin tutkinnanjohtajan päätösvaltaa ja vastuuta sekä syyttäjän roolia esitutkinnassa, uutta eurooppalaista tutkintamääräystä sekä perinteistä oikeusapupyyntömenettelyä. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa kerättiin haastatteluilla poliisin tutkinnanjohtajien kokemuksia ja näkemyksiä tutkintamääräyksestä, vahvistamismenettelystä ja oikeusapupyyntömenettelystä sekä näihin liittyvistä prosesseista.
Tutkimuksessa selvisi, että tutkintamääräysmenettely ei ole Suomen osalta merkittävästi vaikuttanut esitutkintaan kansainvälisissä rikosasioissa ja, että vaste- ja prosessiajat todisteiden hankinnassa ulkomailta ovat pysyneet samoina tai pitkittyneet. Johtopäätöksenä tästä voitiin todeta, että tutkintamääräyksen päätavoite, viranomaisten kansainvälisen yhteistyön tehostaminen ja nopeuttaminen, eivät ole Suomen osalta toteutuneet. Uusi menettely ei tutkimuksen mukaan kuitenkaan ole Suomelle oikeusapuasioissa askel taaksepäin, vaikka poliisissa etukäteen näin pelättiin. Uusi tutkintamääräyksen vahvistamismenettely ei ole myöskään tuonut muutoksia esitutkinnan vastuukysymyksiin eikä poliisi-syyttäjä -yhteistyöhön, mitä pidettiin ennestäänkin riittävän hyvänä. Tutkintamääräysmenettelyn koettiin tuoneen mukanaan joitakin lisäarvoja muun muassa Suomen poliisin toimivallan kyseenalaistamisen loppuminen. Tutkintamääräyslomakkeen käytettävyyden kehittäminen sekä sähköisen allekirjoituksen mahdollisuus koettiin tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin tutkinnanjohtajan päätösvaltaa ja vastuuta sekä syyttäjän roolia esitutkinnassa, uutta eurooppalaista tutkintamääräystä sekä perinteistä oikeusapupyyntömenettelyä. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa kerättiin haastatteluilla poliisin tutkinnanjohtajien kokemuksia ja näkemyksiä tutkintamääräyksestä, vahvistamismenettelystä ja oikeusapupyyntömenettelystä sekä näihin liittyvistä prosesseista.
Tutkimuksessa selvisi, että tutkintamääräysmenettely ei ole Suomen osalta merkittävästi vaikuttanut esitutkintaan kansainvälisissä rikosasioissa ja, että vaste- ja prosessiajat todisteiden hankinnassa ulkomailta ovat pysyneet samoina tai pitkittyneet. Johtopäätöksenä tästä voitiin todeta, että tutkintamääräyksen päätavoite, viranomaisten kansainvälisen yhteistyön tehostaminen ja nopeuttaminen, eivät ole Suomen osalta toteutuneet. Uusi menettely ei tutkimuksen mukaan kuitenkaan ole Suomelle oikeusapuasioissa askel taaksepäin, vaikka poliisissa etukäteen näin pelättiin. Uusi tutkintamääräyksen vahvistamismenettely ei ole myöskään tuonut muutoksia esitutkinnan vastuukysymyksiin eikä poliisi-syyttäjä -yhteistyöhön, mitä pidettiin ennestäänkin riittävän hyvänä. Tutkintamääräysmenettelyn koettiin tuoneen mukanaan joitakin lisäarvoja muun muassa Suomen poliisin toimivallan kyseenalaistamisen loppuminen. Tutkintamääräyslomakkeen käytettävyyden kehittäminen sekä sähköisen allekirjoituksen mahdollisuus koettiin tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi.