Digitalisaatio nuorisotyön opetuksessa

Abstract

Nuorten palveluissa digitaalisuudella on erityinen kulttuurinen asema. Nuoret toimivat pitkälti digitaalisissa yhteisöissä ja kulttuureissa, ja heidän vapaa-aikansa on vahvasti digitalisoitunutta. Nuorisotyön on ollut vastattava nopeasti tähän kulttuuriseen muutokseen liittyvään haasteeseen. Nuorisotyöhön ja ammattikuviin kehitys heijastuu voimakkaina vaatimuksina hallita digitaalista maailmaa.

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorisotyön ammattiin valmistavan koulutuksen opetus- ja koulutussisältöjä analysoiden niiden virallisia opetussuunnitelmia sekä digitaalisista opetussisällöistä vastaavien lehtoreiden ja muun opetushenkilökunnan näkemyksiä. Opetushenkilökunnan haastatteluja kerättiin eri puolilla Suomea viisi kappaletta huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana vuonna 2019.

Nuorisotyön koulutuksessa oppimismenetelmät sekä oppimisen organisointia ja tukemista koskevat työmenetelmät ovat nykyisin digitaalisesti hyvin kehittyneitä. Nuorisotyön opetuksen digitaaliset sisällöt vaihtelevat kuitenkin paljon oppilaitoskohtaisesti.

Digitaalisuus opetuksessa liittyy hyvin pitkälti digitaaliseen infrastruktuuriin eli tietoverkkojen ja sovellusten toimintaan, opetushenkilöstöä koskeviin yhteisiin tietojärjestelmiin, tekniseen välineistöön ja työtiloihin, kuten oppimiskeskuksiin, jotka ovat opiskelijoiden erillisiä työskentelytiloja teknisine fasiliteetteineen. Lisäksi se liittyy keskeisesti opettajien tietoihin digitaalisista opetusmenetelmistä ja taitoihin soveltaa niitä myös itse, kuten erilaisten oppimisalustojen käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Opetuksen digitaalisuutta koskevissa tulkinnoissa esiintyy kaksi keskeistä ulottuvuutta. Yhtäältä siihen liitettiin digitaalisiin opetusmuotoihin ja -malleihin liittyvä taso, toisaalta digitaalisuudesta opetuksessa puhuttaessa viitattiin varsinaisiin opetussisältöihin.

Opetuksen kentällä digitaalisuuden merkitykset liittyvät ennen muuta infrastruktuuriin ja opetushenkilökunnan taitovaatimuksiin. Opetushenkilökunnalle nämä kaksitasoiset, sekä välineelliset että sisällölliset, vaatimukset digitaalisuuden omaksumisessa tuottavat myös ristiriitoja tilanteen kokonaisvaltaisessa hallinnassa.

Syynä tilanteen kirjavuuteen ja paikoin ristiriitaisuuteenkin eri oppilaitosasteilla lienee ennen muuta se, että digitalisoitumiseen liittyvä sukupolvimurros on juuri nyt käsillä myös nuorisotyön opetuksessa. Kaikki eivät hallitse digitaalisia taitoja ja niihin liittyviä kulttuurisia muutoksia ja riskejä vielä siinä määrin, että opetussuunnitelmia olisi voitu systematisoida kautta linjan vastaamaan digitaalisuuden kehitystä.

Digitaalisten menetelmien ja sisältöjen omaksumisessa nuorisotyön opetuksessa eniten merkitystä on kuitenkin opetushenkilökunnan halulla opetella ja käyttää niitä sekä asenteilla digitaalisuutta kohtaan. Tutkimuksessa tulevat painokkaasti esiin ne jännitteet, joita digitaaliset taitovaatimukset ovat asettaneet työkulttuureihin. Työyhteisöissä nämä seikat henkilöityivät yleensä ikäpolvikysymyksiksi. Sukupolvimurros on käynnissä, mitä tulee digitaalisten välineiden omaksumiseen välttämättöminä taitoina työelämässä.

Oppilaitoksissa on tällä hetkellä siis näkyvissä todella laaja kirjo, kun tarkastellaan opetushenkilökunnan ammattitaitoa suhteessa digitaalisiin opetustaitoihin. Opettajat kokevat opetustoimintaan liittyvissä digitaalisissa taidoissaan paljonkin parantamisen varaa. Digitaalisiksi taidoiksi mielletään tällä hetkellä kuitenkin enemmän tekniset taidot ja esimerkiksi pelisovelluksiin liittyvät koodaus- ja ohjelmointitaidot.

Oppilaitosten välillä on paljon vaihtelua digitaalisten sisältöjen suhteen. Joissakin oppilaitoksissa digitaalisuus jäsentyy osaksi nuorisotyön ammatillisia tavoitteita. Myös oppimistavoitteiden tasolla se on huomioitu ajatellen opiskelijan tulevaa työelämää. Toisissa opetussuunnitelmissa digitaalisuuden suhteen ovat esillä vain digitaaliset opetus- ja oppimismenetelmät. Digitalisoituminen ei välttämättä kuitenkaan vielä näy kokonaisvaltaisesti opetussuunnitelmien tasolla, sillä oppilaitoksissa yhteiskunnan digitalisoitumiseen on reagoitu vielä eri tavoin eri oppialoilla. Digitalisoituminen ei ole siis vielä systemaattista opetuksessakaan, koska se vaikuttaa kulttuurin ja yhteiskunnan eri osa-alueisiin eriasteisesti ja erilaisilla intensiteeteillä. Opettajien ammattikunnassa käydään vielä kamppailua oppiainekohtaisesti juuri siitä, miten ja millä tavoilla digitalisoitumisen pitäisi näkyä opetussuunnitelmissa.

Opetussuunnitelmissa on selvästi erotettavissa yhtäältä välineellinen eli opetusmenetelmien tai infrastruktuurinen taso ja toisaalta sisällöllinen taso. Viimeksi mainitussa opetuksen funktiona on valmentaa tulevat nuorisotyöntekijät verkkotyöskentelyyn nuorten kanssa tai opettaa heitä ymmärtämään mediakulttuuria myös sen yhteiskunnalliselta perustalta. Mediakulttuurien ymmärrys on noussut yhdeksi olennaisimmista nuorisoalan tiedollisista sisällöistä. Se tulee voimakkaasti ilmi myös tässä tutkimusaineistossa.

Mediakasvatuksellinen ote työssä onkin muodostunut hyvin tärkeäksi, ja mediakulttuurien teoreettinen ymmärrys on siten olennaista. Nuorisoalan opetuksessa mediakasvatukseen liittyvät opintokokonaisuudet ovat olleet opetussuunnitelmissa jo pitkään, eikä niiden tärkeyttä voi painottaa liikaa. Nuorisotyöntekijällä tulee olla riittävät tiedolliset välineet tukea nuoria ongelmissa, joten teoreettinen ymmärrys mediakulttuurien rakentumisesta, toiminnasta ja nuorten median käytöstä on hyödyllistä.

Nuorten tukipalveluissa myös erilaisten verkkosovellusten ja -palvelujen käyttäminen nähdään tällä hetkellä hyvin tärkeäksi etenkin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten palvelutarpeisiin vastaamiseksi. Puhutaan verkkokohtaamisesta, joka on digitaalisen nuorisotyön keskeistä aluetta. Sitä koskevassa opetuksessa käydään läpi muun muassa verkkokohtaamisen periaatteita pohtimalla esimerkiksi sitä, millaiset lainalaisuudet vaikuttavat verkossa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja millä tavoilla se eroaa kasvotusten tapahtuvasta vuorovaikutuksesta.

Opetuksen digitaalisuus suhteessa nuorisotyön opetukseen on tällä hetkellä monitasoinen ja monimerkityksinen ulottuvuus. Siihen liittyy juuri se, että itse ammattialan työmenetelmät ja -sisällöt ovat digitalisoituneet ja kehittyvät prosesseissa jatkuvasti. Nuorisotyön opetuksessa pyritään pysyttelemään kehityksen vauhdissa.