Potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tahdosta riippumattomassa hoidossa
Rajamäki, Enni; Vallenius, Piia (2019)
Rajamäki, Enni
Vallenius, Piia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100919782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100919782
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoitus oli kuvata hoitajien kokemuksia potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta ja tukemisesta tahdosta riippumattoman hoidon tilanteissa. Tavoitteena oli työelämälähtöisen, kuvailevan tiedon avulla herättää lisää eettistä pohdintaa psykiatrista hoitotyötä koskien.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla Tays Pitkäniemen sairaalassa. Työtä varten yksilöhaastateltiin neljää hoitajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Aineistossa ilmeni, että hoitajat pyrkivät ottamaan potilaan mukaan oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon arkisista asioista. Rajoittamistilanteissakin hoitajat tukivat itsemääräämisoikeutta antamalla potilaalle vaihtoehtoja. Tulokset osoittivat, että itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei aina onnistunut potilaan psyykkisen huonon kunnon vuoksi, jolloin potilasta piti rajoittaa. Kaikki hoitokeinot kuitenkin kokeiltiin ennen kuin siirryttiin pakkotoimien käyttöön. Potilaalle annettiin suurempia oikeuksia sitä mukaa, kun psyykkinen vointi kohentuu ja kyky huolehtia velvollisuuksista palautuu.
Opinnäytetyössä tuli esiin, kuinka suuri osa itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta nojaa lainsäädäntöön. Hoitajat perustelivat rajoittamista lainsäädännöllä ja käytännöillä niin potilaalle kuin itselleenkin.
Kehittämisehdotuksena esitetään syvempää tutkimusta siitä, milloin itsemääräämisoikeus kääntyy potilasta itseään vastaan. Toiseksi kehittämisehdotukseksi nousi hoitotahdon käytön kehittäminen psykiatrisessa hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla Tays Pitkäniemen sairaalassa. Työtä varten yksilöhaastateltiin neljää hoitajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Aineistossa ilmeni, että hoitajat pyrkivät ottamaan potilaan mukaan oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon arkisista asioista. Rajoittamistilanteissakin hoitajat tukivat itsemääräämisoikeutta antamalla potilaalle vaihtoehtoja. Tulokset osoittivat, että itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei aina onnistunut potilaan psyykkisen huonon kunnon vuoksi, jolloin potilasta piti rajoittaa. Kaikki hoitokeinot kuitenkin kokeiltiin ennen kuin siirryttiin pakkotoimien käyttöön. Potilaalle annettiin suurempia oikeuksia sitä mukaa, kun psyykkinen vointi kohentuu ja kyky huolehtia velvollisuuksista palautuu.
Opinnäytetyössä tuli esiin, kuinka suuri osa itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta nojaa lainsäädäntöön. Hoitajat perustelivat rajoittamista lainsäädännöllä ja käytännöillä niin potilaalle kuin itselleenkin.
Kehittämisehdotuksena esitetään syvempää tutkimusta siitä, milloin itsemääräämisoikeus kääntyy potilasta itseään vastaan. Toiseksi kehittämisehdotukseksi nousi hoitotahdon käytön kehittäminen psykiatrisessa hoitotyössä.