Tapaturmaisesti loukkaantuneen lapsen kivunhoito

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee tapaturmaisesti loukkaantuneen lapsen kivunhoitoa ja siihen liittyviä hoitotyön toimintoja. Kipu ja sen kokeminen on subjektiivista. Sairaanhoitajille lapsen kivunhoito on haastavaa, koska lapsen kokemukset kivusta ovat vähäisiä ja lapset kokevat myös pelkoa sairauksia, uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan. Sairaanhoitajat käyttävät hoitotyön toimintoja arvioidessaan tapaturmaisesti loukkaantuneen lapsen kivunhoidon tarvetta. Kivun arvioinnissa käytetään erilaisia mittareita. Lasten kivun arviointiin on kehitelty omia mittareita. Yksi soveltuvimmista mittareista on kasvomittari, jossa on viisi kasvon kuvaa hymyilevästä itkevään. Hymyilevä kasvo tarkoittaa 0 = ei kipua ja itkevä 10 = pahin mahdollinen kipu. Lisäksi kivun arvioinnissa tulee käyttää potilaalta saatua anamneesia eli potilaan kuvausta tapaturmasta sekä fysiologisesti mitattavia sykkeen ja verenpaineen seurantaarvoja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tapaturmaisesti loukkaantuneen lapsen kivunhoitoa Kainuun keskussairaalan päivystyspoliklinikalla. Tavoitteena oli saada tietoa kivunhoidon toteutumisesta polikliinisessa hoitotyössä. Tuotettua tietoa toimeksiantaja voi hyödyntää kehittäessään tapaturmaisesti loukkaantuneiden lasten kivunhoitoa. Aineiston kerättiin 6-3-5 tekniikalla käyttäen Kainuun keskussairaalan päivystyspoliklinikan sairaanhoitajilta (n=8) touko- ja kesäkuussa 2008. Tulosten mukaan sairaanhoitajat arvioivat tapaturmaisesti loukkaantuneen lapsen kipua pääsääntöisesti kysymällä ja tekemällä johtopäätöksiä lasten kokemasta kivusta kokeilemalla kipualuetta. Kivun arviointimittareita käytettiin kolmen potilaan kohdalla yhdestätoista potilaasta. Tulokset antavat viitteitä, että kivunhoidon systemaattista arviointia, toteutusta ja hoidon kirjaamista hoitotyössä tulee lisätä. Sairaanhoitajat käyttivät lääkehoitoa kymmenen potilaan kohdalla yhdestätoista. Kivunhoidon arviointia ja toteutusta voidaan kehittää järjestämällä koulutusta sairaanhoitajille sekä lisäämällä ohjeistuksia tapaturmaisesti loukkaantuneiden lasten kivun hoidosta.

This thesis discusses the pain management of children as trauma patients and related nursing interventions. The experience of pain is subjective. Pain management of children is challenging for nurses because children’s experiences of pain are few and they are afraid of facing diseases, new people and situations. Nurses use various nursing interventions to assess pain. Different scales are used in assessment of pain, and there are specific scales for assessing pain in children. One of these scales is the Face Scale which has five pictures of faces. The smiling face means no pain = 0 and the crying face means a lot of pain = 10. When assessing pain, patients are asked how they feel, and also blood pressure and heart beat are taken. The purpose of this thesis was to describe the pain management of paediatric trauma patients in the ER of Kainuu Central hospital. The aim of this thesis was to get information about implementation of pain management. The data for this thesis was collected with the 6-3-5 technique from ER nurses at Kainuu Central Hospital (n=8) in May and June 2008. The results showed that nurses assess the pain of paediatric trauma patients by asking and making conclusions by testing the pain area of a child. Pain scales were used only in three patients of eleven. The results showed that the systematic assessment, implementation and documentation of pain management in nursing need to be enhanced. Nurses used medical treatment in ten patients of eleven. Assessment and implementation of pain management can be developed by organising education for nurses and making guidelines of paediatric trauma patients’ pain management.