Tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä irrottautuneiden kokemuksia

Abstract

Tämä työ käsittelee eräästä uskonnollisesta yhteisöstä irrottautuneiden henkilöiden tarinoita. Työ on produktio, joka sisältää 22 ihmisen tarinan heidän kokemuksistaan tässä työssä käsitellyssä uskonnollisessa yhteisössä. Käsittelen työni teoreettisessa osuudessa uskonnollisesta yhteisöstä irrottautumista ja tarinan kertomista. Tarinan kertomisen teoriaa lähestyn narratiivisesta viitekehyksestä. Termillä narratiivi on monta merkitystä ja usein synonyymina käytetään tarinaa. Tässä opinnäytetyössä tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä pois irrottautuneet henkilöt kertovat tarinansa kirjoittamalla kokemuksistaan yhteisön jäsenenä. Käsittelen aihetta myös Leon Festingerin kognitiivisen dissonanssiteorian näkökulmasta. Työni teoriaosuudessa määrittelen käsitteet yhteisöllisyys, kriisi, uskonnollisuus ihmisen tarpeena ja valta. Lisäksi kuvaan sitä uskonnollista yhteisöä, jota ihmisten kertomat tarinat käsittelevät. Kuvaan kyseessä olevaa yhteisöä yhteisön jäsenille annettujen opetusten kautta. Yhteisön olemuksen sisäistäminen on vaikeaa ja samoin on näkökulman valitseminen. Tähän työhön olen valinnut muutamia opetuksia, joita olen referoinut yhteisöstä irrottautuneiden muistiinpanoista ja joiltain osin nauhoitetuista opetuksista. Pohdintaosuudessa käsittelen yhteisön valtarakenteita ja oppeja sekä yhteisöstä irrottautumisen teemoja. Otan myös esille läheisten ja sukulaisten tilanteen silloin, kun perheenjäsen tai ystävä on liittynyt yhteisöön, jonka jäsenten ihmissuhteet ovat tavalla tai toisella yhteisön ulkopuoliset ihmiset pois rajaavia. Pyrin myös diakoniatyön kannalta tunnistamaan, minkälaista apua yhteisöstään irrottautunut ihminen mahdollisesti tarvitsee. Yhteisön entisten jäsenten kertomukset valottavat, minkälaisia myönteisiä ratkaisuja yhteisö on tarjonnut jäsenilleen ja mitä vaikeuksia hän on saattanut kokea yhteisössä. Tämä tieto auttaa osaltaan arvioimaan, minkälaista apua tiiviistä, sulkeutuneista ryhmistä eronneet ihmiset voivat tarvita.

The production studies the experiences of people who have been members of a closed religious community. The work comprises a theoretical part and a collection of narratives from 22 former members of a religious community. The study gives voice to the experiences of those deeply involved in a closed religious community. The aim of the study is to broaden the understanding of experiences without interpreting them through psychological theories. Narrative framework is applied, as well as the perspective of cognitive dissonance theory by Leon Festinger. In the theoretical part the concepts communality, crisis, power and religiousness as a human need are defined. The narrative stories tell about the power structures of the community and about breaking out of the community. I also study the role and situation of friends and relatives for the members of an enclosed community. A diaconal worker may through the narratives gain information on the support needed for people who have resigned from a community. The described experiences help to assess the kind of tools needed for helping people to create a new basis of life.