ONNETTOMUUSTUTKINNAN VAIKUTTAVUUS KOTIMAAN MATKUSTAJA-ALUSLIIKENTEEN TURVALLISUUTEEN
Lappalainen, Risto (2010)
Lappalainen, Risto
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101071093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101071093
Tiivistelmä
Tämän turvallisuusselvityksen S1/2009M perustana oli Onnettomuustutkintakeskuksen turvallisuusselvitys S2/2004M, Kotimaan matkustaja-alusliikenteen turvallisuus. Tutkimusmenetelmiksi tarkentuivat varustamoille ja viranomaisille etukäteen laitettu kyselylomake, siihen liittyvät henkilöhaastattelut sekä vierailut aluksilla ja Merenkulkulaitoksen tarkastusyksiköissä. Edellisten lisäksi haastateltiin lukuisa joukko turvallisuus- ja merenkulkualan asiantuntijoita.
Teoriaosuudessa selvitetään tutkimuksen yhteys aikaisempiin tutkimuksiin sekä tarkastellaan tutkielman perustana olevan turvallisuusselvityksen S2/2004M perusteella tehtyjä johtopäätöksiä ja annettuja turvallisuussuosituksia. Raportin empiirisessä osassa käsitellään aluksi käytännön tutkimuksen suorittamista. Tässä yhteydessä esitellään tarkemmin tutkimuksen tavoitteet, käytetyt tutkimusmenetelmät ja miten ja millä perusteella kyselyt ja haastattelut on suoritettu varustamoille ja Merenkulkulaitokselle. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan tutkimusaineistosta saatuja tuloksia.
Tulosten esittelyn jälkeen siirrytään niiden tarkempaan tarkasteluun, pohdintaan ja johtopäätöksiin. Tässä tutkimuksen osassa käsitellään erikseen turvallisuuteen, koulutukseen, opastukseen, perehdytykseen ja viranomaistoimintaan liittyviä tutkimustuloksia. Turvallisuusselvityksen päättää tarkempi pohdinta ja johtopäätökset, joiden perusteella esitetään myös kehitysehdotuksia sekä yksi turvallisuussuositus.
Tämän turvallisuusselvityksen perusteella osassa kotimaan matkustaja-alusliikenteen varustamoista vallitsevat turvallisuusasenteet, miehistön koulutus, opastus ja perehdytys eivät tue suotuisaa turvallisuusilmapiiriä. Turvallisuuskulttuuri on kyllä olemassa, mutta se on vaihtelevaa ja siltä puuttuu yhteisen vähimmäistason määrittävät ohjeet. Tutkimuksen tekijä on turvallisuusselvitystä tehdessään käynyt vierailuilla merenkulkualan oppilaitoksissa luennoimassa ja keskustelemassa kotimaan matkustaja-alusliikenteen turvallisuudesta. Keväälle 2011 on suunnitteilla kotimaan matkustaja-alusliikenteen varustamoille ja merenkulunviranomaisille suunnattuja yhteiskoulutustilaisuuksia.
Teoriaosuudessa selvitetään tutkimuksen yhteys aikaisempiin tutkimuksiin sekä tarkastellaan tutkielman perustana olevan turvallisuusselvityksen S2/2004M perusteella tehtyjä johtopäätöksiä ja annettuja turvallisuussuosituksia. Raportin empiirisessä osassa käsitellään aluksi käytännön tutkimuksen suorittamista. Tässä yhteydessä esitellään tarkemmin tutkimuksen tavoitteet, käytetyt tutkimusmenetelmät ja miten ja millä perusteella kyselyt ja haastattelut on suoritettu varustamoille ja Merenkulkulaitokselle. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan tutkimusaineistosta saatuja tuloksia.
Tulosten esittelyn jälkeen siirrytään niiden tarkempaan tarkasteluun, pohdintaan ja johtopäätöksiin. Tässä tutkimuksen osassa käsitellään erikseen turvallisuuteen, koulutukseen, opastukseen, perehdytykseen ja viranomaistoimintaan liittyviä tutkimustuloksia. Turvallisuusselvityksen päättää tarkempi pohdinta ja johtopäätökset, joiden perusteella esitetään myös kehitysehdotuksia sekä yksi turvallisuussuositus.
Tämän turvallisuusselvityksen perusteella osassa kotimaan matkustaja-alusliikenteen varustamoista vallitsevat turvallisuusasenteet, miehistön koulutus, opastus ja perehdytys eivät tue suotuisaa turvallisuusilmapiiriä. Turvallisuuskulttuuri on kyllä olemassa, mutta se on vaihtelevaa ja siltä puuttuu yhteisen vähimmäistason määrittävät ohjeet. Tutkimuksen tekijä on turvallisuusselvitystä tehdessään käynyt vierailuilla merenkulkualan oppilaitoksissa luennoimassa ja keskustelemassa kotimaan matkustaja-alusliikenteen turvallisuudesta. Keväälle 2011 on suunnitteilla kotimaan matkustaja-alusliikenteen varustamoille ja merenkulunviranomaisille suunnattuja yhteiskoulutustilaisuuksia.